Sattumuksia

On se jotenkin outoa, että siitä on pian kulunut vuosi, kun Java meille muutti. Toisaalta se tuntuu, että ei siitä voi olla niin kauaa aikaa, kun se oli pieni pörröpallo, mutta sitten toisaalta tuntuu, että ainahan se on tuossa pyörinyt ja ollut osa arkea. Meidän lauman yhteiselo on aika hyvin sujunut, muutamaan pientä sattumusta lukuunottamatta.

Ensimmäinen kyläreissu, Java 8 vkoa

Ensimmäinen ell.päivystykseen soittaminen tapahtui jo Javan oltua meillä viikon. Olimme ensimmäisellä kyläreissullamme tätini luona Espoossa esittelemässä uutta karvaista perheenjäsentä. Java tutkiskeli taloa ja aina välillä vietiin sitä ulos tarpeilleen. Yhtäkkiä pentu kuitenkin nuupahti ja kipusi syliini nukkumaan, missä ei sinänsä mitään outoa ollut, mutta sen suusta valui kuolaa lammikoksi lattialle. Hetken päästä Java kömpi pois sylistä ja teki vesiripulit lattialle. Pennun olo huononi niin nopeasti, että säikähdimme mistä moinen voisi johtua. Java oli tuohon aikaan vielä pieni imuri ulkona ja mieleemme tuli, ettei se vain olisi ulkona ruohikolta napannut suuhunsa sieniä ja saanut myrkytystä. Hetken päästä Java kuitenkin oksensi, ja mahan sisällössä ei onneksi ollut mitään hälyttävää. Lähdimme kotiin huonovointisen pennun kanssa ja soitimme ell.päivystykseen, jossa sanottiin, että kuten pienet vauvat, ovat koiranpennutkin herkkiä saamaan mahataudin ihan yhtäkkiäkin. Ohjeeksi annettiin ruokkia pentua pienissä erissä ja tarkkailla, ettei se pääse kuivumaan. Tilan huonontuessa olisi pitänyt lähteä käymään eläinlääkärissä, mutta onneksi Java oli jo seuraavana päivänä täysin terve.

Toinen sattumus tapahtui Javan ollessa vähän yli kolme kuukautta vanha. Menimme serkkuni luokse tapaamaan näiden koiranpentua. Yritimme pitää Java silmällä parhaamme mukaan, koska serkullani on lapsia ja lasten leluja pitkin lattioita. Kotonahan kaikki lelut lattialla ovat Javan, joten eihän se kylässä tajunnut, ettei kaikella saa leikkiä. Pennut juoksentelivat ja leikkivät keskenään ja minä välillä kuljin perässä seuraten, etteivät ne keksi mitään typeryyksiä. Yhdessä välissä Java oli poissa silmistämme ihan pienen hetken. Lähdin etsimään sitä ja löysin sen makuuhuoneesta kömpimästä pois sängyn alta. Se nuoleskeli huuliaan siihen malliin, että ajattelin sen syöneen jotain, mutta koska se oli vain pienen hetken poissa silmistä, oletin sen napostelleen pölyä sängyn alta. Kyläreissusta seuraavana aamuna heräsimme Javan yökkäilyyn, se yritti oksentaan, mutta mitään ei tullut ylös. Tätä jatkui useampi päivä, joka aamu Java yritti oksentaa turhaan, mutta koska se oli muuten hyväkuntoinen -  leikki ja söi hyvin, emme olleet kovin huolissamme. Varmuudeksi soitin kuitenkin eläinlääkäriin, josta hoitaja suositteli, että tulisimme käymään, koska kyseessä oli kuitenkin nuori pentu. Kävimme lääkärissä, mutta ei Javasta löytynyt mitään vikaa. Saimme pahoinvointilääkettä ja helposti sulavaa ruokaa mukaan. Eläinlääkärireissun jälkeisenä aamuna sitten selvisi, mikä oli vikana. Java aloitti taas aamuna yökkimisellä ja tällä kertaa jotain tuli ulos. Täytteetön oravanmallinen koiranlelu. Se tyhmä penikka oli syönyt (varmaan siellä sängyn alla) serkun koiran lelun! Tämän jälkeen otettiin kotonakin pienimmät lelut pois ja kylään mennessä pyydettiin, että kaikki nielaisukokoinen tavara kerättäisiin pois. Pelottavan lähellä saattoi olla jopa Javan hengenlähtö...

Korvat menivät välillä miten sattuu

Toinen soitto ell.päivystykseen tapahtui Javan ollessa noin viisi kuukautta vanha. Olimme illalla lähdössä koirapuistoon, kun huomasimme hississä, että Javan naama näyttää jotenkin oudolta. Silmänympärykset punoittivat ja kuono oli hieman turpea. Päätimme sitten, että parempi ehkä olla menemättä puistoon ja teimmekin vain lenkin. Kotiin palatessa naama oli vielä samannaköinen, mutta jonkin ajan päästä se turposi kokonaan. Java vikisi hieman ja yritti hieroa päätään sänkyä vasten. Sillä oli selkeästi tukala olo ja naamaa kutitti. Pelkäsin, että Javan hengitystiet menisivät tukkoon, joten soitimme päivystykseen. Eläinlääkäri helpotuksekseni sanoi, että koirien hengitystiet eivät usein mene tukkoon ja tämäkin meni pentuuden piikkiin. Kuulemma pennut voivat saada yllättäen allergisen reaktion jollekin asialle. Javalla ainoa "outo" asia, jota se oli tuolloin suuhunsa saanut, oli pieni pala valkosipulia. Tiedä sitten aiheuttiko se reaktion. Lääkitykseksi käskettiin antaa kyytabletteja, joita meillä ei tietenkään ollut eikä tuohon aikaan viikonloppuna apteekitkaan olleet enää auki. Yritimme viilentää Javan naamaa viileällä pyyhkeellä, ja seuraavana aamuna heti kävin ostamassa kyytabletteja. Tabletit auttoivat ja turvotus lähti laskemaan. Seuraava päivänä koira näytti kutakuinkin itseltään ja kaikki oli ok. Tämä jäi kertareaktioksi, eikä varmuutta aiheuttajasta tullut selville, mutta kurjaa oli katsoa kuinka tukala oli pienellä tuolloin oli.

Viimeisin päivystyssoitto tapahtui pari kuukautta sitten. Jari tuli kotiin ennen minua ja löysi lattialta revityn Jenkki-purkkapussin. Java oli jotenkin saanut vedettyä korkealla mikron päällä olleen aika täyden purkkapussin alas, ja päättänyt sitten vetäistä purkat kitusiinsa. Jari soitti eläinlääkäriin, ja ohjeeksi saatiin tarkkailla koiraa, mikäli jotain huolestuttavia oireita ilmenisi olisi pitänyt äkkiä lähteä lääkäriin. "Lääkkeeksi" Javalle tuli syöttää noin puolen tunnin välein sokeria, verensokeripitoisuuden ylläpitämiseksi. Vaikka syöty purkkamäärä oli mahdollisesti jopa aika vaarallinen, tästäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Nyt ovat sitten purkat sellaisessa paikassa, ettei tuo karva-aivo niihin pääse käsiksi.