Pieniä voittoja

Java on ollut nyt jokusen viikon 50/50-ruokinnalla ja painoa on tullut lisää vajaa kilo. 32,2 kg näytti, kun muutama päivä sitten käytiin istumassa puntarilla. Päätettiin nostaa hieman annoskokoa, josko sitten saisi sen kilon pari vielä lisää. En tiedä miten tuollainen pieni nousu Javan kokoisessa koirassa voisi vielä näkyä, mutta toissapäivänä puistottuttu, jota emme ole pariin viikkoon nähneet, ihmetteli Javan kasvaneen. Etuosa kuulemma näytti isommalta, eikä koira ole niin "pelkkää jalkaa". Ehkä tuo otus on sitten hieman vantteroitunut, ehkä.

Uusi panta ♥.

Toinen positiivinen asia pienen painonnousun lisäksi on Javan suhtautuminen muihin koiriin hihnassa. Edelleenkään ei ohiteta välinpitämättömästi ja välillä pitää tuijottaville koirille urista, mutta parannusta on tapahtunut paljon. Muutama kuukausi sitten Javan reaktio yllättäen lähelle ilmestyneisiin toisiin koiriin oli kaikkea muuta kuin kaunista, mutta puntaroitireissulla Java yllättikin minut iloisesti.

Puntarointi tapahtui läheisen eläinlääkäriaseman odotustilan puntrilla. Oven avatessani katsoin sisään ja totesin aulassa olevan asiakkaita odottamassa. Toinen asiakas oli perhoskoira, joka ei pikkukoirana minua kovin huolestuttanut, mutta nähdessäni odotustilassa myös ambullin, valmistauduin henkisesti ottamaan hieman yhteen piskini kanssa. Astuimme sisään, eikä odottamaani räjähdystä tapahtunutkaan. Java yritti kyllä hieman vetää ambullin luokse, mutta pieni nyppäisy hihnasta ja reipas komento puntarille palautti koiran ruotuun ja koko homma hoitui mallikkaasti. Jokunen kuukausi sitten ei olisi todellakaan onnistunut mennä pieneen huoneeseen, jossa on vieras koira, ilman jonkinasteista huutoa tai mörinää. Hieno hurtta!

Treenikausikaan ei ole vielä alkanut, vaikka treeniporukan Fb-ryhmässä on jo pientä eloa ollut. Eiköhän se tästä, jos kevätsäät jatkuvat yhtä hienoina kuin tänä viikonloppuna. Treenailtua on kuitenkin tullut satunnaisesti lenkkien yhteydessä. Torstaisella iltalenkillä Java tokoili todella hienosti. Seuraamisen kontakti piti hyvin (parasta seuraamista koskaan), reilun kahden minuutin paikkiksen ajan se katsoi minuun lähes koko ajan (ja oli hiljaa) ja muutenkin otus teki kaikki liikkeet innokkaasti ja omaan silmään todella mallikkaasti. Miksei se ihan "oikeasti" treenatessa toimi noin hyvin...? Kiva kuitenkin tietää, että kyllä se osaa hienosti kunhan vain mielentila on oikea.

Vastoin Jarin pantamakua Javalle tuli ostettua niittipanta. ♥ Selailin Pärstäkirjan koirakirppiksiä ja silmään osui CC:n turkoosikoristeinen niittipuolikurra. Olen ennenkin ihallut leveitä nahkapantoja, mutta hinta on aina ollut pihille (= minulle) liikaa, joten ihailuksi se on vain jäänytkin. Tämä panta oli kuitenkin myynnissä puoleen hintaan siitä, mitä olen niiden yleensä nähnyt maksavan, joten ihan pakkohan se oli ostaa (Jarin niitti-inhosta huolimatta).

Tyttöjä ja ruokintasuunnitelmia

Javalla oli kahdesti viime kuun aikana koiravieraita. Ensin ihanin tyttö ikinä eli Vicke-snautseri ja sitten kaikkea muuta kuin ihana tyttö (vain Javan mielestä huom!) eli Aura-seropi. Surullisten tapahtumien vuoksi Jennin mukana kyläilemään tulee enää taas vain Vicke.

Posing.

Java oli tavalliseen javamaiseen tapaansa onnesta soikeana nähtyään ketkä ovikelloa soittivat. Painiahan piti heti alkaa vääntää, joten suunnattiin Jennin kanssa sitten saman tien ulos koirien kanssa. Meidän kämppä kun ei ihan ole sopivaa kokoa kahden koiran leikkikentäksi. Päätimme käppäillä koirapuistoon juoksuttamaan piskejä. Kaverukset eivät kyllä kaksistaan puistossa ihan hirveästi puuhanneet. Puiston ollessa tyhjä meidän sinne mennessä ne hetken juoksivat yhdessä, mutta pian puistossa olikin jo laumallinen koiria, ja meidän piskin touhusivat vain yleisessä hälinässä muiden mukana. 

Paluumatkalla metsätiellä Java ja Vicke pääsivät paremmin leikinmakuun. Koska Java ei minulla oikeastaan koskaan ole hihnassa metsätiellä/kuntopolulla, eikä Jennilläkään ole ongelmaa Vicken vapaanapidon kanssa, päästimme koirat irti juoksentelemaan edeltä. Ja hauskaa niillä näytti olevan; rinta rinnan juoksivat tietä vuorotellen hyppien välillä toistensa niskaan roikkumaan ärinän säestyksellä. On aina yhtä ihanaa nähdä oman piskinsä noin nauttivan koirakaverin seurasta ja pitävän aidosti koiramaista hauskaa. ♥ Hauskuus sai kuitenkin haisevan lopun Vicken bongatessa ihanan jätöskasan, johon se ehti ennen Jennin väliintuloa heittäytyä kierimään... Vieraat jäivät meille yöksi, ja lauantai-iltana ja sunnuntain päivällä vielä kävimme juoksuttamassa koiria pellolla. Oli mieleinen viikonloppu Javalle, ja kyllä uni maistui Jennin ja Vicken lähdettyä kotia kohti sunnuntai-iltana.

Edustava kuva kaveruksista.

On ne söpöjä.

Seuraavana lauantaina vieraiksi saapuivat E ja Aura. Jostain syystä Aura ei ole koskaan lämmennyt Javalle ja on myös kertonut sen meidän pojalle niin selvin sanoin, että Java ihan pelkää Auraa. (Vaikka meidän herra lähes on puolet Auraa isompi.) Kävimme metsälenkillä koirien kanssa. Alkuun Java ei edes meinannut uskaltaa lähteä juoksentelemaan edelle, vaikka kovasti olisi mieli tehnyt mennä katsomaan mitä koirakaveri puuhasi. Hiljalleen sitten herra kuitenkin rohkaistui ja kipitti (pitäen tarpeeksi isoa hajurakoa Auraan) sinne tänne puuhaten omiaan. Pahasti näyttää siltä, ettei näistä kahdesta ystäviä saa, mikä on sääli, koska E:n kanssa tulee käytyä toistemme luona kylässä koira mukana aina silloin tällöin.

Olihan sitä lunta kokonainen kuukausi ...jos sitäkään.

Jari on jo jonkin aikaa huomautellut, että Java on hänen mielestään liian laiha. Onhan se hoikkapoika, mutta en minä sitä mitenkään liian laihana ole pitänyt. Poikkesimme maanantaina Mustissa ja Mirrissä lenkin varrella ostamassa herkkuja ja samalla punnitsin pojan. Se oli laihtunut! Painavimmillaan tassupipistä johtuneen plösähtämisen jälkeen Java on painanut noin 36kg, mutta nyt puntari näytti 31,4kg. Ehkä ne kylkiluut sittenkin tuntuvat liian hyvin... Mielestäni Javan paino oli parhaimmillaan 34-35kg, joten mietittiin nyt sitten pientä lihotuskuuria muutaman lisäkilon saamiseksi.

Näin alkuunsa nostettiin hieman ruoka-annosta ja lisäksi otamme kokeiluun 50/50-ruokinnan. Tein tilauksen Kennel-Rehulle ja ensi viikolla loppuviikosta päästään sitten aloittelemaan kokeilua. Onhan Java saanut raakaa ruokaa herkkuna aina silloin tällöin, mutta nyt sitten herra tulee saamaan puolet päiväruuastaan jauhelihana ja lihaisana rasvana. (Lihaisaa rasvaa tilasin lihottamista ajatellen.) Koska en ole kovinkaan perehtynty raakaruokintaan missään muodossa, tein vain pienen tilauksen, jolla lähdemme testaamaan mitä koiran masu ja yleiskunto sanovat ajatuksesta. Sitten kun oma tieto koiran raakaruokinnasta karttuu, tulee varmaan ostettua muutakin lihaa, mutta näin alkuun sika-nautajauheliha tuntui "turvallisimmalta" aloitustavaralta. Laskeskelin, ettei 50/50-ruokinta pitäisi tulla sen kalliimmaksi kuin nappularuokinta, mutta saas nähdä, millainen päiväannoskoko tulee oikeasti olemaan ja pitävätkö laskelmani yhtään paikkaansa.