Meidän ensimmäiset kisat!

Me osallistuimme tänään meidän ensimmäisiin tokon harkkakisoihin, jotka Espoon Koirakeskus järjesti Tapiolassa. Kisasimme Javan kanssa nakkiluokassa ja kisat olivat todella pienet, joten vastassa meillä oli vain kaksi muuta koirakkoa.

Java oli koko aamun ihan hirveästi ylikierroksilla ja kisapaikalle päästessä se kitisi ja piippasi, eikä meinannut nahoissaan pysyä. Yritin käskeä sen maahan makaamaan ja rauhoittumaan, mutta teinipelle vain kieri ruohikolla ilman aikomustakaan laskea kierroksia alas... Katselin koiran touhua ja olin ihan varma, että koko kisahomma menee ihan päin mäntyä, kun koira oli kuin mikäkin kofeiinin yliannostuksen saanut duracellpupu. Pupuseni kanssa sitten ole kehään mentävä, ei siinä muuta voinut.

Osanottajien vähyys oli ehkä vain eduksi ja me sitten menimme ja voitimme nakkiluokan pistein 156,5/160p ylivireisestä koiruudesta huolimatta.

Seuraa!

Luoksepäästävyys: 10
Paikallaolo maaten ½min: 9,5 (ylikierrosten takia vinkui)
Kytkettynä seuraaminen: 10
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10
Seisominen: 9,5 (perusasento ennen käskyä)
Hyppy: 9,5 (perusasento ennen käskyä)
Kokonaisvaikutelma: 10

Java osasi onneksi kohdistaa ylivireensä minuun ja yhteiseen suoritukseen, ja ylivireen takia meidän suoritus oli innokkaan ja iloisen näköinen, kun koira oli sata lasissa mukana. Ainoastaan paikkamakuussa ylivireestä oli haittaa, sillä eihän Javaa olisi ollenkaan huvittanut maata moisessa mielentilassa aloillaan. Pakko kuitenkin oli siinä maata, mutta liikkeen tylsyyden se sitten ilmaisi vinkumalla, jonka vuoksi saatiin sakkoa pisteissä. 

Voittaja palkintoineen.

Muut sakot tulivat sitten siitä, että Java ennakoi perusasentokäskyn seisomisessa ja hypyssä. Molemmissa liikkeissä se seisoi ihan hyvin paikoillaan, mutta iski ahterinsa lähes heti maahan, kun minä tulin seisomaan sen viereen odottamaan liikkurin lupaa käskeä se istumaan. Ei se ennen ole ennakoinut noin, mutta pitää nyt treenata lisää, ettei seuraavalla kerralla tee samaa pientä mokaa.

Lisäksi tuomari vielä huomatti, että meidän täyskäännös oli liian kaareva. Täyskäännös tulisi tehdä paikoillaan, joten otetaan tämäkin nyt sitten työn alle. Java kylläkin taitaa osata "oikean" täyskäännöksenkin ihan hyvin, mutta minä vain mokasin ja käännytin meidän kaaressa.

Kiva oli käydä ottamassa tuntumaan siihen, millaista on kisata tokossa, vaikka vain nakkiluokassa. Ehkä me vielä kivutaan korkeampiinkin kisaluokkiin. Hiljaa hyvä tulee, ja vielä on paljon treenattavaa ennen kuin ihan oikeisiin kisoihin uskaltaa. Muutamat möllit pitää vielä ensin saada alle. Ja muutenkin Java on sirutettava ja rekisteröitävä ennen kuin voimme edes miettiä oikeisiin kisoihin osallistumista.

Perjantaina kävimme taas agilityhallilla treenaamassa. Houkuttelin Javan menemään puomin pallon avulla ja nyt on senkin kammosta päästy sitten yli. Lisäksi kokeilin saada pujotteluun vauhtia lisää ja pallopalkallahan Java pujotteli kepit oikein mallikkaasti. Tosi nopeasti se tuon pujottelun on oppinut, koska agikurssin aikana harjoittelimme pujottelua ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla ja nyt kolmesti olemme hallilla harjoitelleet. Ja jokainen harjoittelu on ollut korkeitaan jotain viiden minuutin luokkaa ja tuossa videolla tulos.

Torstaina meidän koirapuistoilun jälkeinen iltalenkki  sai luontoretkimäisen tunnelman. Kävelimme metsän ja peltojen keskellä menevää kuntopolkua ja yhtäkkiä huomasin meidän edellä menevän "irtokoiran". Katselin sen menoa hetken ja se pysähtyi katselemaan meitä ja silloin tajusin, että kettuhan se siinä olikin eikä mikään koira. Hetken se tuijotti ja sitten luikki metsään piiloon. Ketun jäljille päästyämme Java nuuski hieman tavallista enemmän maata, mutta ei ketun haju kovin kiinnostava ollut. Jatkoimme matkaa ja hetken päästä peltoa pitkin juoksi peura. Sekin pysähtyi tielle meitä hetkeksi katsomaan ennen kuin ampaisi metsän suojaan. Java ei näyttänyt edes huomanneen koko otusta. Seuraavaksi pellolla ihan meidän läheltä pinkaisin kaksi jänistä juoksuun ja ne Java huomasi ja ampaisi perään. Yksi vihainen kieltokarjaisu ja koira palasi takaisin. (Toivottavasti Javan saalistusvaistot pysyvät aina näin pieninä.) Hetken matkaa käveltyämme huomasin maassa tumman möhkäleen, joka lähemmäs päästyä osoittautui rupikonnaksi. Jäin konnaa ihmettelemään ja Javakin tuli sitä nuukimaan. Ensin se nuuski konnaan ihan nätisti, mutta sitten yhtäkkiä se sai päähänsä läimäistä konnaa tassullaan ja ennen kuin ehdin kieltää, oli konna littanana Javan tassun alla. Ei onneksi tainnut konnalle pahaa vahinkoa tulla tästä pahoinpitelystä... Vielä ennen kuin kotiin pääsimme näin ison sammakon loikkivan tieltä pusikkoon. Harvoin näkee noin montaa luontokappaletta samalla reissulla ja taisi olla ensimmäinen näkemäni peura koskaan ja ensimmäinen kettu täälläpäin.

Ai niin, askartelin Javalle uuden pedin Pohjanmaalta palattuani. Sain isotädin vanhan ja tarpeettoman ompelukoneen omakseni, tädiltä vanhan roskiin matkalla olleen vaahtomuovipatjan ja kotoa nappasin sinistä vakosamettikangasta. Niistä minä sitten väkersin koiruudelle uuden pedin. Vakosametti ei ehkä ole paras kangas karvaisen elikon pediksi, mutta ainakin se on helppo imuroida ja se kiinnittää itseensä monta koirankarvaa, jotka muuten pyörisivät nurkissa silmiä ärsyttämässä.