Tylsää yksin ja nenähommia

Yksiolon opettelu aloitettiin heti pikku-Javan kotiuduttua meille. Aluksi käytiin vain vilahtamassa rappukäytävässä tai käytiin pikaiseen makkarissa suljetun oven takana. Äkkiä kuitenkin huomattiin, ettei meidän lähtö ollut Javan mielestä iso juttu ja yksinoloaika pitenikin nopeasti roskanvientireissusta kauppareissuun ja pidemmäksi. Missään välissä ei minkäänlaista eroahdistuksen merkkiäkään ole ollut, mutta tylsyyden kanssa on ollut välillä ongelmia. Meidän karva-aivon mielestä yksinollessa on oiva mahdollisuus tehdä sitä kaikkea kivaa, mitä tylsät omistajat eivät kotonaollessaan anna koiraparan tehdä. Isoimpana idioottimaisuutena on keittiötasosurffaaminen ja kaiken tasoille jääneen varastaminen "leluksi".

Röhläke ja valas

Java ei viime aikoina ole juurikaan ollut pitempiä aikoja yksin. Minä kirjoitin loppukevään inssityötäni kotona ja kesän valmistujaisten jälkeen olen ollut työttömänä, joten Javan yksinolot ovat rajoittuneet lähinnä kauppa- ja kirjastoreissujen kaltaisiin korkeitaan muutaman tunnin pätkiin. Javalle ei niin lyhyissä ajoissa ole tylsää tullut ja olemme toivoneet, että tasosurffaaminen olisikin unohtunut. Viikonloppuna päätimme jättää pojan kotiin mennessämme vaihtamaan autoon talvirenkaat tätini luokse. Kotiin palattuamme odotti "ihana" yllätys; herra oli tutkinut taas keittiötasoja ja vetänyt alas leipälaatikon joka oli mennyt päreiksi ja jonka sisällä olleet ruisleivät (lähes täysi paketti) karva-aivo oli sitten vetänyt kitusiinsa. Nyt pitääkin sitten ottaa aivan kaikki pois tasoilta. Tasosurffaamista on hankala saada pois, koska on palkitsevaa löytää syötävää ja "leluja" tutkiessaan kiellettyjä paikkoja. Emmekä myöskään pääse toiminnasta herraa torumaan, koska Java tietää, ettei meidän kotonaollessamme saa tutkia tasoja - ei vaikka kuinka ihanaa herkkua olisi jätetty esille... Pitää vain muistaa nyt sitten jättää tasot putipuhtaiksi ja tyhjiksi ja toivoa, että surffaaminen loppuu ajan kanssa, jos saaliiden löytäminen loppuu.

Minulla on käynyt mielessä, että olisi hauska opettaa Java kantarellikoiraksi, mutta meistä kumpikaan ei syö sieniä (tai edes varmaan tunnista koko kanttarellia), niin koko juttu on jäänyt vain ajatukseksi. Perjantaina kuitenkin sain kesken iltalenkin inspiraation, että nyt me aloitetaan hajuerottelun opettelu, ei kylläkään sienillä vaan teellä tai kahvilla. Meiltä ei löytynyt mitään sopivia purkkeja hommaa varten, joten tein foliosta "hajutyynyjä". Ensimmäiseen tyynyyn laitoin limsapullonkorkillisen kahvinpuruja ja kun tyynyn merkkaaminen alkoi sujua, lisäsin leikkiin mukaan toisen ja lopulta kolmannen tyynyn, joissa sisällä on vain talouspaperia. Kahvinhajun tunnistaminen alkaa sujua, joten eiköhän kohta voida lisätä mukaan myös muita hajuja häiriöksi. Ja kun kahvi sujuu täydellisesti, varmaan opetellaan jotain muitakin hajuja (mausteita?).

Viime viikon tokotreenit menivät jo hieman paremmin. Ylipalkkasin Javaa eli annoin sille enemmän palkkaa kuin sen taso ehkä oikeasti vaatisi ja muutaman kerran vein sen "jäähylle" kentän reunalle. Paikkamakuussa esimerkiksi kävin palkkaamassa lähes joka 30s hiljaaolosta. (Mutta jostain kumman syystä se nousi kahdesti seisomaan kesken makuun!) Oli se taaskin innokkaana puuhaamassa, mutta kitinää esiintyi huomattavasti vähemmän kuin mitä esimerkiksi edellisellä viikolla. Ehkä tämä tästä...

Meillä oli taas puisto-onnistuminenkin! Kävelin lenkin päätteeksi koirapuiston ohi, jossa oli vieras saku-uros. Menimme Javan kanssa portille ja juttelin sakun emännän kanssa hetken. Päätimme kokeilla tulevatko pojat toimeen ja menimme Javan kanssa sisään. Jälleen piti hieman nostella harjaa, mutta muuten meni ihan täydellisesti. Hetken jäykisteltyään Java leikki saku-uroksen kanssa. Ne juoksivat kilpaa, painivat ja hyppivät toisiaan päin kuin mitkäkin pahaiset pennut. Hieno teinipelle! Toivottavasti nämä meidän urostreffit jatkuvan samaan malliin tästä eteenpäinkin.

Herraneiti Java

"Tää on mun hattu."

Keskiviikkona oli nyt sitten ensimmäiset hallitreenit. Ihan hyvinhän ne meni uudesta (sisä)tilasta huolimatta. Oma yli-innokas tokokoiraitsensä Java oli. Tuota yli-innokkuutta pitäisikin nyt alkaa hieman karsia. Hyvinhän se innokkaana tekee, mutta yli-innokkuus tuo mukanaan kitinää ja se pitäisi karsia pian pois. (Paikkamakuu!) Helpommin sanottu kuin tehty... Kotona Java on saattanut kitistä esim. ruokaa odottaessaan, mutta viime aikoina pienestäkin ininästä koira lentänyt vessaan "jäähylle", jonka ansiosta kotipiippailu on vähentynyt reippaasti. Nyt ensi keskiviikkona ajattelin kokeilla tokotreeneissä jotain vastaavaa, esim. vien koiran jäähtymään jonnekin nurkkaan hetkeksi, tai sitten ihan heitän sen ulos asti (ja jätän hihnan oven väliin). Voipi olla, että ensi keskiviikko pyhitetään kokonaan rauhoittumisen harjoittelulle, jos jäähy ei riitä... Virettähän on meidän koiruudella helppo nostaa, mutta tosiaan tuo viretilan laskeminen on asia erikseen.

Lenkillä.

Tuossa eräänä päivänä päätettiin lenkki koirapuistoiluun. Isojen puolella oli tuntematon seropiuros, joten menin tyhjään pienten aitaukseen. Juttelen aidan läpi uroksen omistajan kanssa ja Java kävi vähän seropiurokselle haukkumassa, mutta toista ei kiinnostanut. Kysyinkin sitten uskallettaisiinko me Javan kanssa tulle kokeilemaan miten käy, jos siirrymme isojen puolelle. Nainen sanoi, että hänenkin koiransa on leikattu ja voimme tulla ja niin menimme. Harja tietenkin Javalla nousi, kun vierasta urosta meni nuuskimaan, mutta ei muuta. Seropiuros nuuski takaisin ja menetti sitten kiinnostuksensa. Hetken kuluttua puistoon tuli pari koiraa lisää. Sakunarttu ja kultsu-uros. Otin tietoisen riskin ja jäin puistoon, vaikka kultsu-uros oli tuntematon. Tappelusta ei ollut tietoakaan, koska kultsun mielestä Java oli mitä ihanin narttu. Se nuoleskeli Javan haaraväliä innoissaan ja nylkytti ilmaa... Se jopa ryömi Javan alle päästäkseen paremmin pesemään meidän herran paikkoja. Lopulta se selkäänkin yritti, mistä Java ei pitänyt lainkaan. Javan ärähdyksestä kultsu ei ollut moksiskaan, mutta olen aika varma, että pallillisen Javan kanssa olisi tullut tappelu. Lopulta kultsun emäntä laittoi koiransa kiinni ja vaihtoi toiseen aitaukseen, kun hormonihyrräherra ei millään osannut jättää Javaa rauhaan. Onhan tuo tavallaan kurjaa, että Javaa kohdellaan noin, mutta kuitenkin mieluummin siedän muiden urosten yritystä nousta Java-"nartun" selkään kuin ärinää ja tappeluita. Pitää alkaa varovasti kokeilla muitakin uroksia, josko niidenkin mielestä Java ei olisi enää tappelun arvoinen uros. Tämä kultsu-uros oli nyt toinen tuntematon uros, joka on kohdellut Javaa kuin narttua.

Taas törmättiin uuteen koiranpentuun puistossa. Sinne eksyi nimittäin meidän kanssa samaan aikaan nelikuinen irlanninsusikoirapentu. Ajattelin koiran tullessa puistoon, että tuleekohan urostesti, mutta koiran lähtiessä liikkeelle tajusin sen olevan koostaan huolimatta pentu. "Pikkuinen" pentu oli aikalailla saman kokoinen kuin Java eli siitä kasvaa ihanan iso. (Java! Mikset ole jättiläinen myös... Isot koirat on ♥.) Java ei hirveän innoissaan pennusta ollut, mutta kun pentu aikansa Javaa kävi näykkimässä ja ärisemässä päin naamaa, niin sai se lopulta Javan hetkeksi painimaan ja juoksemaan kanssaan. Todellan symppis ja helluinen penneli.

Treenitasku by Heidi.

Java on söpöillyt viime aikoina keksimällä tv:n ihmeellisen maailman. Varsinkin saatuaan luvan tulla sohvalle, se saattaa alkaa katselemaan televisiota. Lauantainen Avara luonto ainakin tuntui olevan herran mieleen. Ensin se tuijotti kauan aikaa ruutua sohvalta ja lopulta meni ihan kuono telkkussa kiinni katsomaan mikä ihmee lintu siellä valolaatikossa on. Eikä ollut ensimmäinen kerta viime aikaoina, kun koiraherra tuijotta herkeämättä mitä telkussa tapahtuu. Toinen söpöhkö pieni juttu, jonka Java keksi sattui tuossa eräänä aamuna. Java oli edellisenä iltana pilkkonut keppiä puistossa ja nähtävästi onnistunut nielaisemaan muutaman murusen puuta, jotka sitten halusivat tulla ylös. Java tuli ensin herättämään minut tökkäämällä nenulla minua naamaa ja jäi sitten viereen nuolemaan huuliaan. Tajusin heti, että pian herra puklaa ja menimme sitten pois maton päältä oksuamaan puunmurut ulos. Oksentamisesssa ei tietenkään mitään söpöä ole, mutta minusta on jotenkin älyttömän helluista, että Java halusi herättää minut kertokseen, että sillä on huono-olo ja oksettaa. Minun vauveli.

Olen himoinnut jo jonkin aikaa joko treeniliiviä tai treenitaskua, mutta niiden hinnat vain hirvittävät. Liivien varsinkin, joten ei ole tullut moisia osteltua. Nyt viime viikonloppuna sain idea tehdä itse itselleni treenitaskun, kun ompelukonekin minulta nykyään löytyy. Kävin hakemassa Eurokankaasta palasen jämäkangasta ja pätkän nylonnauhaa ja pikalukon ja kiinnitysrinkulan nappasin tarpeettomasta pannasta. Yksi ilta siinä meni, että treenivyön väkersin. Tuli siitä toki kotitekoisen näköinen, mutta kuitenkin sen verran onnistunut, että kyllä sitä käyttää kehtaa. Tuli kätevä olo, kun sain aikaan jotain käyttökelpoista ompelukoneella, vaikka en ole mikään pro käsitöissä.

Arkista elämää...

Hiljaista on. Meillä on ollut nyt parisen viikkoa treenitaukoa treeniseuran puuttumisen vuoksi. Syksy toi mukanaan arjen töineen ja opintoineen treenikavereille, eikä porukalla ole nyt riittänyt aikaa treenailuille. Lisäksi iltaisin alkaa olla jo pimeää, eikä meidän treenikentällä ole valoja. Mutta eiköhän tämä tästä, sillä olemme treeniporukalla suunnitelleet, että vuokraamme eräästä hallista treenivuoron kerran viikossa talvikauden ajaksi. Meitä on sen verran monta, ettei hinta huimaa (edes työttömän) päätä ja onhan se kivempi treenata sisällä lämpimässä, niin ei sormet jäädy talvella pakkasessa. Minua on myös himottanut ilmoittaa meidät tokokokeeseen, mutta kaikki tulevat lähellä pidettävät kokeet taidetaan järjestään hallitiloissa, enkä uskalla lähteä kokeilemaan hallikoetta tuon otuksen kanssa ilman hallitreeniä, koska pelkään, että halliympäristö saattaisi olla liian suuri häiriö. Jos me tuon hallivuoron vuokraamme, niin hallitreeniä tulee ja ehkä uskallan vielä talven mittaan ilmoittaa meidät kokeeseen. Hui.

Lenkillä syksyisellä metsäpolulla.

Koirapuistossakin on ollut jos usemman viikon todella hiljaista. Useimpina iltoina olemme Javan kanssa ihan vain kaksin puistossa. Kulutamme aikaa pitämällä pieniä treenejä kahdestaan, heittelemällä palloa/keppiä, tekemällä temppuja, leikkimällä naminetsintää... Kaikenlaista pientä. Hauskempaa toki olisi, jos leikkiseuraa eksyisi puistoon.

Vaikka tosiaan yleensä nykyään puisto on kuollut, olemme muutamaan otteeseen törmänneet muutamaan pikku penneliin. Pikkuisesta ranskiksesta ja bretonipennusta Java ei ollut kiinnostunut, mutta se tykästyi kovasta nelikuiseen amstaffi-rotikkatyttöseen, johon olemme muutaman kerran törmänneet. Rohkea pentu käy suoraan Javan "kimppuun" ja herra vain nauttii. Pentu on ehkä kolmanneksen Javan koosta, mutta onneksi meidän teiniherra osaa ottaa kokoeron huomioon ja osaa painia pikkuisen kanssa ihan nätisti.

Koiratreffailua harrastettiin keskiviikkona, kun poikkesimme Sipooseen tapaamaan erästä seropineitiä (aiemmin tapaamamme holsku-sakuneidin omistajan toinen koira). Kiersimme yhdessä peltolenkin, mutta enemmän itsekseen menemistä koirat harrastivat, kuin yhdessä leikkimistä tai juoksemista. Seropineitiä taisi pellon hajut kiinnostaa enemmän kuin Java. Lenkin jälkeen pääsi holsku-sakuneitikin moikkaamaan Javaa. Muilla tapaamiskerroilla ne ovat vähän juosseet yhdessä, mutta yllätykseksemme parivaljakko pisti tällä kertaa ihan kunnolla painiksi. Javalla näytti olevan kivaa siitäkin huolimatta, että koiraneiti keksi alkaa yrittää hieman alistaa Javaa hyppäämällä tämän selkään...

Onneksi tuttuihin kavereihin voi törmätä muuallakin kuin puistossa. Olimme tänään kävelyllä pellolla, kun törmäsimme puistosta tuttuun doggikaveriin. Pojat eivät tainneet aluksi tunnistaa toisiaan pienestä pärinästä päätellen, jota herrat pitivät jouduttuaan yllättäen kuonokkain, mutta kun pääsivät juoksemaan vapaana, kaikki oli hyvin. Emme ole nähneet doggipoikaa yli kuukauteen, joten oli ihan hauska lyöttäytyä seuraan kiertämään peltoa ja vaihtamaan kuulumisia dogin emännän kanssa koiruuksien juoksennellessa yhdessä. Pientä painiakin pojat lenkin aikana harrastivat ja tietenkin piti myös käydä sotkemassa itsensä kuraisessa ojassa (Java lähinnä sotki itsensä ja sen jälkeen kävi sotkemassa myös kaverin). Taisi olla rankaa juosta kaverin kanssa, koska koiruus vetelee patjallaan sikeitä, vaikka yleensä tähän aikaan se tarkkailee, että eikös ole jo iltaulkoilun aika.

Arkikäytöksen puolella ollaan taas menty hyvään suuntaan. Meidän ainoa varsinainen murheenkryyni eli toisten koirien ohittaminen on mennyt viime aikoina todella mallikkaasti. Vieläkin nousee välillä harja pystyyn, mutta muuten ohi mennään niin nätisti, että tulee ihan hyvä mieli itselle. Kunhan täpistely vieraassa paikassa saadaan vielä hallintaan, niin meillähän on lähes täydellinen sessu. (Pikkuvikoja ja koulutettavaa on paljonkin edessä, mutta näin pääasiassa Java on erittäin hieno poika.)