Ensimmäinen postaus

Tämä blogi olisi pitänyt perustaa jo vuosi sitten, kun meille varmistui, että perheeseemme liittyy nelijalkainen karvakorva.

Minulle Java on toinen koira Jarille ensimmäinen. Ensimmäinen koirani oli saksanpaimenkoira-karjalankarhukoirasekoitus Pepe, joka nukutettiin ikuiseen uneen 23.12.2010 ja siitä lähtien jotain puuttui. En enää voinut ajatella olevani "koiranomistaja". Koirakuume alkoi puolisen vuotta Pepen lähdön jälkeen, mutta jarruna oli vuokra-asunto.

Tähän aikoinaan muuttaessani vuokraemäntä tuntui suhtautuvan nihkeästi  lemmikkeihin ja juuri ja juuri antoi luvan tuoda Jako-papukaijan tänne. Ajattelimme Jarin kanssa, että emme saisi lupaa koiraan, mutta kuume kasvoi niin kovaksi, että soitin vuokraemännälle kysyäkseni asiasta. Vastaus oli kieltävä. Aikani sitten voivottelin kurjaa kohtaloa, kunnes sitten päätin yrittää uudestaa saada vuokraemännältä lupaa koiraan. Soitin siis uudestaan tällä kertaa lähes anoen ja sain kuin sainkin luvan ottaa uuden karvaisen asukkaan asuntoon. (Myönnettäköön tässä, että saatoin hieman johtaa vuokraemäntää harhaan koiran koon suhteen.)

Pentuja olin jo kuukausia katsellu pentukuumeen kourissa, mutta nyt sain alkaa etsiä toden teolla Sitä Meille Oikeaa Koiraa. Mielipiteet koiran suhteen Jarilla ja minulla erosivat jonkin verran. Jari pitää pörröisistä ja söpöistä lapinkoiratyyppisistä koirista ja minun koiraihanteeni on suoraselkäinen sakemanni. Luonteeltaankin sakemanni on juuri sellainen koira, joka on minun makuuni. (Minusta edelleenkin tuntuu, että taisin jyrätä Jarin mielipiteitä pennun valinnassa, mutta Javaa ajatellessa en kadu.)

Katselin pentueita netistä, kriteerinä sakemannin tai valkkarin löytyminen koiran roduista. Puhdasrotuisia koiria emme juuri edes ajatelleet. Puhdasrotuiset ovat hieman turhan (ja melkein naurettavan) kalliita, emmekä muutenkaan "tarvinneet" puhdastuista koiraa, joten tutkiskelin vain seropipentueita. Ja niinpä törmäsin Tori.fi-sivustolla Järvenpäässä syntyneeseen vahinkopentueeseen.

Pentueen vanhemmat olivat molemmat sakemannimiksejä, joten kriteerini täyttyi vaikkakaan muita rotuja sekoituksesta ei ollut tiedossa. Ei kuitenkaan omistajien mukaan mitään ajo/metsästyskoiraa pitänyt kummassakaan vanhemmassa olla. Kuusi aivan ihanaa pikku karvapötkylää vailla kotia. Pentujen kasvattaja lähetti meille kuvia pennuista ja minä iskin silmäni pentueen suurimpaan urospentuun, "pikku blondiin". Pentujen ollessa kolmiviikkoisia lähdimme katsomaan pentuja ja ihastukseni vei heti sydämmeni saadessani sen syliin. Sanoinkin Jarille sen olevan meidän Java, ja niin me varasimme pennun itsellemme.

Ensitapaaminen, Java 3 vkoa

Jokunen viikko myöhemmin sain kasvattajalta viestin, että seitsenviikkoisen Javan saisi tulla hakemaan kotiin. Oi sitä iloa, kun sitten haimme pojan kotiin! Meille tuli viimein kauan odottamani hauvavauva. Javan luonteesta meillä ei ollut vielä mitään tietoa, mutta heti ensimmäinen päivä kertoi pennusta paljon hyvää. Matka kotiin sujui ongelmitta ja pentu tutkiskeli uteliaana uutta kotiaan. Olimme henkisesti valmistautuneet, ettemme muutamaan yöhön saisi nukuttua pennun itkiessä ikäväänsä erottuaan emostaan ja sisaruksistaan, mutta turhaan. Java nukkui ensimmäisestä yöstä asti nätisti omassa pedissää ilman mitään itkuja. Reipas penikka.

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa, Java 7 vkoa

Niin meillä sitten alkoi koiranomistajan arki. Pissoja siivottiin 2kk, kunnes poika nelikuisena tajusi miksi ulkona juostaan jatkuvasti ja keksi näin sisäsiisteyden. Koulutus aloitettiin pari päivää kotiutumisen jälkeen ja jatkuu edelleen. Potentiaalia pojassa on ja kyllä me Javasta vielä hienon koiran koodaamme.

Sydäntenmurskaaja 8 vkoa

Söpö se vielä 11 kuukautisenakin on