Sivut

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kaksivuotias muuttopoika

Muutosta on nyt jo melkein kuukausi aikaa. Murehtiminen Javan suhtautumisesta muuttoon osoittautui turhaksi; rappuset se kulki (melkein) kuin vanha tekijä ja muutamassa päivässä se kotiutui uuteen kotiin. Muuttopäivä oli onneksi viileä, joten Javaa pystyi pitämään autossa poissa jaloista, kun tavaroita kannettiin.

Pari ensimmäistä päivää se taisi hieman ihmetellä missä ollaan kylässä ja koska lähdetään kotiin. Käydessäni siivoamassa edellistä asuntoa otin Javan mukaan ja se meni tyytyväisenä makaamaan nurkkaan "Ah, taas kotona" -tyylisesti. Yksinoloja kokeiltiin ensin vartin verran, sitten puolisen tuntia ja sen jälkeen uskalsikin jo jättää piskin pidemmäksi aikaa yksin, koska pienintäkään ongelmaa ei ilmennyt. Kuten edellisessäkin kodissa, Java nukkuu eteisessä odotellessaan meitä takaisin kotiin.



Kuten arvelinkin, eivät uuden kodin ympäröivät lenkkimahdollisuudet ole lainkaan niin kivat kuin edellisessä. Lähellä on iso heinäpelto, jossa olemme pitäneet Javaa vapaana, mutta se onkin sitten oikeastaan ainoa paikka, jossa voi kulkea ilman hihnaa. Näillä helteillä olisi kiva, jos pääsisi varjoisassa metsässä kävelemään, mutta eipä onnistu täällä. Onneksi vieressä menee joki, johon päivä"lenkki" on usein nyt suuntautunut, jotta piski pääsee vilvoittelemaan ja kuluttamaan energiaansa uimisen muodossa. Metsien puuttumisen lisäksi harmittaa hiekkateiden puute, sillä nyt emme pääse pyöräilemään, koska en haluaisin juoksuttaa Javaa asvaltilla. Ja tietenkin koirapuistoissa käynti on nyt jäänyt todella pieneksi. Kerran kävelimme yhteen puistoon, mutta se oli tyhjä ja kaukana, joten muuten olemmekin sitten vain autoilleet tuttuun vanhaan puistoon moikkaamaan vanhoja kavereita.

Java täytti parisen viikkoa sitten kaksi vuotta! Taas meni vuosi niin nopeasti. Ajatella, että se alkaa sitten vissiin olla ihan aikuinen piski. Onhan se kyllä henkisesti kasvanut vuosikkaasta, mutta eipä haittaisi, jos se vielä tasaantuisi tuosta. Lahjaksi Java sai tänä vuonna ison 8-muotoisen puruluun ja vetolelurenkaan. Synttärivieraaksi saimme Vicken ja Jennin. Parivaljakko viettei meillä viikonlopun, jonka aikana koirat pääsivät rellestämään pellolla ja uimaan (toisella uintikerralla emännät pulahtivat koirien seuraksi).

Uimakuopilla ollessa Javalta meni kuppi taas vaihteeksi nurin, kun tiedossa oli uimista. Istuin bikineissäni rannalla varmaan ½h odottamassa, että koira rauhoittuu ja voin antaa sille luvan mennä uimaan. Minulla vain on suuria vaikeuksia määritellä, koska sen nuppi on tarpeeksi kasassa luvan ansaitsemiseksi. Vaikka sen ruumiinkieli sanoo sen olevan rauhassa, saattaa se jatkaa pienen pientä kitinäänsä, jonka aikana taas en voi vapauttaa sitä uimaan. Vedessäkin oli  liian kivaa ja taas meni herran nuppi sekaisin. Otin sen syleilyyn pitääkseni sitä aloillaa, jotta se rauhoittuisi, mutta en tiedä oliko siinä oikeastaan mitään ideaa. Kyllä se pysähtyi, mutta päänsä kasaamisesta en tiedä. Potkipahan minulle kauniit mustelmat toiseen reiteen.




Viime viikolla jätin pojat kotiin ja lähdin käymään muutamaksi päiväksi Pohjanmaalla isän luona moikkaamassa kattiani ja vaihtamassa meille ilmastoidun auton alle.

Ekino-neiti ja meidän "uusi" auto

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Muutto luvassa

Toukokuu tuli ja meni. Lämpimien päivien kunniaksi Java on päässyt muutaman kerran uimaan. Itse ei ole tullut vielä mentyä veteen piskin seuraksi uimaan, mutta hyvien säiden jatkuessa enköhän minäkin sinne veteen piakkoin eksy.

Loiskis!
Java on saanut uuden hyvän ystävän koirapuistokaverista. R on alle vuosikas seropiherra ja yksi Javan tämänhetkisistä painikaverisuosikeista. Java on hölmön hitaasti lämpenevää sorttia. Kun ensimmäisen kerran tapasimme R:n puistossa, ei Javaa olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hyvä, että kävivät nuuskimassa toisiaan. Muutaman puistokohtaamisen jälkeen Java kuitenkin yllättäen päätti kuitenkin pitävänsä nuorukaisesta ja nyt olemmekin käyneet yhdessä usein puistoilemassa, jotta pojat saavat örveltää yhdessä. Käväistiin myös yhdessä uimassa ja koirametsässä uuden kaverin kanssa.

Hölmöt pojat eli R ja Java...
Kesäsäiden lisäksi toukokuu toi mukanaan tiedon parista muutoksesta meidän porukan elämässä eli tiedon muutosta ja opintojeni jatkumisesta. Vuokraemäntämme haluaa myydä nykyisen asuntomme, jonka vuoksi hän irtisanoi sopimuksen ja antoi meille puoli vuotta aikaa etsiä uutta kotia. Tämä on ensimmäinen oma kotini kotoamuuton jälkeen ja olen asunut tässä melkein kahdeksan vuotta, joten hieman haikea olo iski soiton jälkeen. "Muuttomasennusta" tasapainottamaan sain kuitenkin tiedon, että palaan syksyllä takaisin kouluun eli pääsin Helsingin yliopistoon maisterivaiheen erillisvalinnassa.
Koska minulla on nyt edessä ainakin pari vuotta koulua, haimme asuntoa Hoasilta ja muutammekin ensi kuun alussa Hoasin perheasuntoon Tikkurilan kupeeseen. Mielenkiinnolla odotan mitä Java sanoo muutosta. Alkaako uudet äänet häiritsemään herraa? Pitääkö yksinoloja harjoitella uudestaan? Ja mitä herra tykkää portaista? Uusi kotimme on kaksikerroksisen rakennuksen toisessa kerroksessa, johon menee oma kaareva portaikko. Java menee kyllä ylös mitä vain portaita, mutta kaarevia portaikkoja se ei uskalla tulla alas... Toivon, että narupallolla houkuttelun ja hihnapakotteen avulla saadaan herra kipittämään alas muutaman toiston jälkeen. Vaan eipä sillä ole juurikaan muita vaihtoehtoja, koska minähän en meidän nyt 33 kiloista piskiä saa kannettua alas portaita.

Vanhoja lenkkimaisemia tulee ikävä.
Ulkoilu- ja lenkkimaastojen kannalta nykyinen sijaintimme on ollut aivan mahtava. On metsää, peltoa ja uimalampia sekä kuusi koirapuistoa mukavan kävelymatkan päässä. Oikeastaan joka lenkillä olen saanut pitää Javaa osan matkaa vapaana. Uuden kodin lenkkialueet ovat vielä tuntemattomat, mutta epäilen, että nykyisiä voittavat, jos edes pääsevät lähelle. Kuukauden päästä tiedän jo enemmän ja on se toisaalta ihan kivaakin päästä etsimään ja tutkimaan uusia lenkkipolkuja näiden vanhojen ja "tylsien" tilalle.

Koirapuistokarttaa kyllä jo vilkaisin ja uhkaavasti näyttää, että puistoilu saattaa vähentyä roimasti. Meidän uusi kotimme on keskellä koirapuistotyhjyyttä. Joka puolella ympärillä on puistoja, mutta jokaiseen on sen verran matkaa, että sinne pitää sitten vartavasten lähteä eikä vain poiketa muun lenkin lomassa kuten nyt. Tulemme varmasti käymään myös autolla muutamassa nykyisessä lähipuistossa aina silloin tällöin, koska Javalla on hyviä leikkikavereita niissä.

Tikkurilakin on kävelymatkan päässä, joten sinnekin pitää alkaa tekemään "kaupunkilenkkejä". Ei kaupunkikävely mikään ongelma meille ole (vähän pällistelyä, jos on oikeasti tungosta), mutta ainahan lisätreeni hyväksi on.

Kesäkoira.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

12 tassua ja 1 korva

Javalla oli oikein mukava pääsiäisviikonloppu. Sää oli ihan mahtava ja Vicke ja Jenni olivat taas kylässä mukanaan vielä hoitomäykky Desi. Hoitomäykky ei ihan vakuuttunut Javasta ja Javan ystävällisistä aikeista tehdä tuttavuutta, vaan pikkasen piti komentaa ja vilauttaa purukalustoa Javan tullessa tutkimaan nakkikoiraa liian läheltä. Myöskin Vicken ja Javan paini oli välillä liikaa Desin mielestä ja selkeästi moinen touhu olisi mäykkyneidin mielestä saanut loppua alkuunsa. Mukaanhan pikkupiski ei uskaltautunut menemään.

Java & tytöt (Vicke ja Desi)

Kolmen koiran lauman kanssa kävimme samoamassa metsässä, uppoamassa suohon ja juoksemassa pellolla. Suolla varsinkin oli hauskaa. En yleensä anna Javan mennä sotkemaan itseään suolla liikuttaessa, mutta nyt tehtiin poikkeus ja Java sai rällätä kavereiden kanssa pitkin suota. Ja mikäs sen kivempaa. Koko kolmikko juoksi välillä peräkanaa vesi ja turve lentäen, välillä taas hieman maisteltiin ja revittiin palasiksi ihania turvepaakkuja, ja sitten vielä upottiin suonsilmään. Varsinkin kaksi isompaa otusta jäivät vähän jumiin silmäkkeeseen ja mielessä jo kävi, että täytyykö lähteä pelastamaan piskejä. Onneksi pääsivät omin avuin irti. ...vain rynniäkseen takaisin samaan kohtaan ja uudestaan jumiin. Toisen jumin jälkeen jatkettiinkin matkaa ennen kuin ajatus pelastamisesta olisi muuttunut ajatuksesta teoiksi.


Jumissa...

Luonnollisesti koko kolmikko oli aika kaamean näköisiä suoreissun päätteeksi, joten tuumimme Jennin kanssa olevan ihan fiksu idea käydä lammen kautta kotimatkalla uittamassa koirista pahimmat turpeet pois. Jokainen piski kävi pulahtamassa ( luulen kyllä Desin pudonneen vahingossa uimaan). Java varsinkin oli taas ihan elementissään ja luvan saatuaan pinkaisi veteen uiskentemaan uimisen ilosta. Kunhan vesi hieman lämpenee, niin eiköhän me aleta taas käymään uimassa säännöllisesti. Piski rakastaa uimista ja uiminen on hyvää liikuntaa.

Vielä ennen vieraiden lähtöä kävimme kävelemässä pellolla lauman kanssa purkamassa vielä viimeisetkin energiat koirista ja Java ainakin oli ihan kuitti. Loppuilta menikin untenmailla. Väsynyt koira on onnellinen koira... ♥

Talviturkit heitetty!

Eläilääkärissäkin päästiin taas käymään. Javan oikea korva tulehtui viikonlopun aikana ja eilen käväisimme näyttämässä sitä lääkärille. Diagnoosina sekatulehdus ja lääkkeeksi kolmen viikon tippakuuri. Javallahan oli jo aiemmin hiiva korvassa ja ell sanoi, että syy tulehduksiin voisi olla allergia. Kuulemma 80%:ia hiivatulehduksista johtuu allergioista. Edellinen hiiva taisi olla myös siitepölyaikaan, joten se voisi ehkä olla syy, tai sitten jokin Javan ruuassa. Nyt pitääkin miettiä ruuan vaihtoa kokonaan johonkin muuhun aluksi ja sitten lähdettäisiin kokeilemaan aiheuttaako jokin ruoka hiivaa...

Toisaalta ell myös sanoi, että voipi olla, ettei edellinen lääkekuuri purrut täysin hiivaan vaan infektio jäi päälle ja nyt sitten posahti ihan tulehdukseksi. Tämän vuoksi jatkamme vielä varmaan normiruokinnalla ja muutamme ruokaa sitten, jos näyttää siltä, että hiiva meinaa iskeä vielä kolmannen kerran. Allergiaruuat ovat vain kalliita, eikä siksi viitsisi alkaa "turhaan" sellaista ostamaan. Toki tietenkin sitten, jos näyttää siltä, ettei tämä ruokintamalli ja ruuat herralle sovi, ostetaan sellaista ruokaa, joka  Javalle parhaiten sopii.

Eläinlääkärissä.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pieniä voittoja

Java on ollut nyt jokusen viikon 50/50-ruokinnalla ja painoa on tullut lisää vajaa kilo. 32,2 kg näytti, kun muutama päivä sitten käytiin istumassa puntarilla. Päätettiin nostaa hieman annoskokoa, josko sitten saisi sen kilon pari vielä lisää. En tiedä miten tuollainen pieni nousu Javan kokoisessa koirassa voisi vielä näkyä, mutta toissapäivänä puistottuttu, jota emme ole pariin viikkoon nähneet, ihmetteli Javan kasvaneen. Etuosa kuulemma näytti isommalta, eikä koira ole niin "pelkkää jalkaa". Ehkä tuo otus on sitten hieman vantteroitunut, ehkä.

Uusi panta ♥.

Toinen positiivinen asia pienen painonnousun lisäksi on Javan suhtautuminen muihin koiriin hihnassa. Edelleenkään ei ohiteta välinpitämättömästi ja välillä pitää tuijottaville koirille urista, mutta parannusta on tapahtunut paljon. Muutama kuukausi sitten Javan reaktio yllättäen lähelle ilmestyneisiin toisiin koiriin oli kaikkea muuta kuin kaunista, mutta puntaroitireissulla Java yllättikin minut iloisesti.

Puntarointi tapahtui läheisen eläinlääkäriaseman odotustilan puntrilla. Oven avatessani katsoin sisään ja totesin aulassa olevan asiakkaita odottamassa. Toinen asiakas oli perhoskoira, joka ei pikkukoirana minua kovin huolestuttanut, mutta nähdessäni odotustilassa myös ambullin, valmistauduin henkisesti ottamaan hieman yhteen piskini kanssa. Astuimme sisään, eikä odottamaani räjähdystä tapahtunutkaan. Java yritti kyllä hieman vetää ambullin luokse, mutta pieni nyppäisy hihnasta ja reipas komento puntarille palautti koiran ruotuun ja koko homma hoitui mallikkaasti. Jokunen kuukausi sitten ei olisi todellakaan onnistunut mennä pieneen huoneeseen, jossa on vieras koira, ilman jonkinasteista huutoa tai mörinää. Hieno hurtta!


Treenikausikaan ei ole vielä alkanut, vaikka treeniporukan Fb-ryhmässä on jo pientä eloa ollut. Eiköhän se tästä, jos kevätsäät jatkuvat yhtä hienoina kuin tänä viikonloppuna. Treenailtua on kuitenkin tullut satunnaisesti lenkkien yhteydessä. Torstaisella iltalenkillä Java tokoili todella hienosti. Seuraamisen kontakti piti hyvin (parasta seuraamista koskaan), reilun kahden minuutin paikkiksen ajan se katsoi minuun lähes koko ajan (ja oli hiljaa) ja muutenkin otus teki kaikki liikkeet innokkaasti ja omaan silmään todella mallikkaasti. Miksei se ihan "oikeasti" treenatessa toimi noin hyvin...? Kiva kuitenkin tietää, että kyllä se osaa hienosti kunhan vain mielentila on oikea.

Vastoin Jarin pantamakua Javalle tuli ostettua niittipanta. ♥ Selailin Pärstäkirjan koirakirppiksiä ja silmään osui CC:n turkoosikoristeinen niittipuolikurra. Olen ennenkin ihallut leveitä nahkapantoja, mutta hinta on aina ollut pihille (= minulle) liikaa, joten ihailuksi se on vain jäänytkin. Tämä panta oli kuitenkin myynnissä puoleen hintaan siitä, mitä olen niiden yleensä nähnyt maksavan, joten ihan pakkohan se oli ostaa (Jarin niitti-inhosta huolimatta).

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Tyttöjä ja ruokintasuunnitelmia

Javalla oli kahdesti viime kuun aikana koiravieraita. Ensin ihanin tyttö ikinä eli Vicke-snautseri ja sitten kaikkea muuta kuin ihana tyttö (vain Javan mielestä huom!) eli Aura-seropi. Surullisten tapahtumien vuoksi Jennin mukana kyläilemään tulee enää taas vain Vicke.

Posing.
Java oli tavalliseen javamaiseen tapaansa onnesta soikeana nähtyään ketkä ovikelloa soittivat. Painiahan piti heti alkaa vääntää, joten suunnattiin Jennin kanssa sitten saman tien ulos koirien kanssa. Meidän kämppä kun ei ihan ole sopivaa kokoa kahden koiran leikkikentäksi. Päätimme käppäillä koirapuistoon juoksuttamaan piskejä. Kaverukset eivät kyllä kaksistaan puistossa ihan hirveästi puuhanneet. Puiston ollessa tyhjä meidän sinne mennessä ne hetken juoksivat yhdessä, mutta pian puistossa olikin jo laumallinen koiria, ja meidän piskin touhusivat vain yleisessä hälinässä muiden mukana. 

Paluumatkalla metsätiellä Java ja Vicke pääsivät paremmin leikinmakuun. Koska Java ei minulla oikeastaan koskaan ole hihnassa metsätiellä/kuntopolulla, eikä Jennilläkään ole ongelmaa Vicken vapaanapidon kanssa, päästimme koirat irti juoksentelemaan edeltä. Ja hauskaa niillä näytti olevan; rinta rinnan juoksivat tietä vuorotellen hyppien välillä toistensa niskaan roikkumaan ärinän säestyksellä. On aina yhtä ihanaa nähdä oman piskinsä noin nauttivan koirakaverin seurasta ja pitävän aidosti koiramaista hauskaa. ♥ Hauskuus sai kuitenkin haisevan lopun Vicken bongatessa ihanan jätöskasan, johon se ehti ennen Jennin väliintuloa heittäytyä kierimään... Vieraat jäivät meille yöksi, ja lauantai-iltana ja sunnuntain päivällä vielä kävimme juoksuttamassa koiria pellolla. Oli mieleinen viikonloppu Javalle, ja kyllä uni maistui Jennin ja Vicken lähdettyä kotia kohti sunnuntai-iltana.

Edustava kuva kaveruksista.
On ne söpöjä.
Seuraavana lauantaina vieraiksi saapuivat E ja Aura. Jostain syystä Aura ei ole koskaan lämmennyt Javalle ja on myös kertonut sen meidän pojalle niin selvin sanoin, että Java ihan pelkää Auraa. (Vaikka meidän herra lähes on puolet Auraa isompi.) Kävimme metsälenkillä koirien kanssa. Alkuun Java ei edes meinannut uskaltaa lähteä juoksentelemaan edelle, vaikka kovasti olisi mieli tehnyt mennä katsomaan mitä koirakaveri puuhasi. Hiljalleen sitten herra kuitenkin rohkaistui ja kipitti (pitäen tarpeeksi isoa hajurakoa Auraan) sinne tänne puuhaten omiaan. Pahasti näyttää siltä, ettei näistä kahdesta ystäviä saa, mikä on sääli, koska E:n kanssa tulee käytyä toistemme luona kylässä koira mukana aina silloin tällöin.

Olihan sitä lunta kokonainen kuukausi ...jos sitäkään.
Jari on jo jonkin aikaa huomautellut, että Java on hänen mielestään liian laiha. Onhan se hoikkapoika, mutta en minä sitä mitenkään liian laihana ole pitänyt. Poikkesimme maanantaina Mustissa ja Mirrissä lenkin varrella ostamassa herkkuja ja samalla punnitsin pojan. Se oli laihtunut! Painavimmillaan tassupipistä johtuneen plösähtämisen jälkeen Java on painanut noin 36kg, mutta nyt puntari näytti 31,4kg. Ehkä ne kylkiluut sittenkin tuntuvat liian hyvin... Mielestäni Javan paino oli parhaimmillaan 34-35kg, joten mietittiin nyt sitten pientä lihotuskuuria muutaman lisäkilon saamiseksi.

Näin alkuunsa nostettiin hieman ruoka-annosta ja lisäksi otamme kokeiluun 50/50-ruokinnan. Tein tilauksen Kennel-Rehulle ja ensi viikolla loppuviikosta päästään sitten aloittelemaan kokeilua. Onhan Java saanut raakaa ruokaa herkkuna aina silloin tällöin, mutta nyt sitten herra tulee saamaan puolet päiväruuastaan jauhelihana ja lihaisana rasvana. (Lihaisaa rasvaa tilasin lihottamista ajatellen.) Koska en ole kovinkaan perehtynty raakaruokintaan missään muodossa, tein vain pienen tilauksen, jolla lähdemme testaamaan mitä koiran masu ja yleiskunto sanovat ajatuksesta. Sitten kun oma tieto koiran raakaruokinnasta karttuu, tulee varmaan ostettua muutakin lihaa, mutta näin alkuun sika-nautajauheliha tuntui "turvallisimmalta" aloitustavaralta. Laskeskelin, ettei 50/50-ruokinta pitäisi tulla sen kalliimmaksi kuin nappularuokinta, mutta saas nähdä, millainen päiväannoskoko tulee oikeasti olemaan ja pitävätkö laskelmani yhtään paikkaansa.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Pientä sairastelua ja temppuilua

Tammikuu meni ja helmikuu alkoi. Me emme ole tehneet oikeastaan mitään kummempaa nyt viikkokausiin. Aloitin tammikuun lopulla vuorotyön (jota vihaan ja jonka päättymistä jo odotan innolla), joka toi muutosta Javankin elämään, kun olen joka arkipäivä kahdeksan tuntia töissä. Jarin koulupäivät ovat kuitenkin lyhyet, jos koulua on ollenkaan, joten ei koiraherran tarvitse yksikseen pitkiä aikoja kuitenkaan olla, mutta vaihtelua sekin, että pojat ovat enemmän kahdestaan kotona kuin minä ja Java.

Kerjääjä.
Tammikuun alussa Java sai yskän, jota yskittiin muutama päivä ihanien limapullautuksien kera. Koska piski ei pientä väsyneisyyttä kummemmin voinut huonosti, ei lähdetty eläinlääkärille vierailulle, vaan köhittiin yskä pois ihan vain kotona lepäillen ja pahimpina yskäpäivinä juoden lämmintä hunajavettä. Viikon verran otettiin täysin iisisti ja käytiin vain minilenkeillä ja sitten hiljalleen palattiin tavallisiin lenkkirutiineihin. Koirapuistosta pysyimme useampi viikko poissa siltä varalta, että yskä olisi ollut kennelyskää. Vaikkakin olimme jo yskää edeltävänä päivänä olleet koirapuistossa mahdollisesti tartuttamassa muita... 

Pellolla.
Eipä Javan sairastelu kuitenkaan siihen jäänyt. Kun yskästä oltiin kokonaan toivuttu ja arkeen palattu, niin herra lopetti syömisen. Meidän pieni porsas, joka ei koskaan jätä murustakaan ruokaa syömättä paastosi melkein kaksi päivää. Kädestä söi pieniä määriä ruokaa, mutta ruokakuppiin laitettua ruokaa kävi vain nuuhkaisemassa. Herkutkaan eivät maistuneet (lauantaimakkaraa lukuunottamatta). Tälläkään kertaa ei eläinlääkäriä vaivattu, koska Java oli muuten oma itsensä, eikä muita oireita yhtä oksennuskertaa lukuunottamatta ollut. Parin päivän päästä ruoka sitten alkoikin taas maistua entiseen malliin ja piski taas terve. Mitä lie sitte taas oli. Närästystä? Masukipua?

Naru!

Javalla näköjään on hieman temppuilijan "mainetta" koirapuistossa. Minulla on tapana luoksekutsuessa käskeä sitä tekemään jokin temppu ennen kuin annan luvan jatkaa omia touhujaan. Juuri ennen yskää puistoillessa eräällä koirapuistotutulla oli kaveri mukana puistossa ja minun ja Javan tullessa kuulin tutun kertovan kaverilleen tuon koiran (Javan) osaavan kaikenlaisia temppuja. Meidän päästyä heidän luokseen meitä pyydettiin "esiintymään" hieman ja käskytin Javaa sitten tekemään temppuja. Toisella kertaa eräs toinen tuttu kommentoi, että hän oli tyttärensä kanssa nähneet meidät edellisenä päivänä ja tyttö oli todennut meistä, että "tuolla menee se koira, joka osaa kuolla, kun sitä osoittaa sormella ja sitten se makaa kunnes annetaan lupa mennä ja joka pujottelee myös jaloissa". Eihän me mitään kumartamista/pyörimistä/kerjäämistä/kuolemista/ pujottelua/jne kummempaa puistossa temppuilla, mutta nekin taitavat olla enemmän kuin mitä useimmat tuttujen koirat osaavat. Onhan se kyllä kivaa saada kehuja taitavasta ja tottelevaisesta koirasta. ♥

Kyylääjä.

Treenailutkin ovat olleet nyt tauolla ihan vain muutamaa satunnaista pientä hetkeä lenkin lomassa lukuunottamatta. Kahdesti olemme nähneet Lokia, mutta treenikenttien lumisuuden vuoksi molemmilla kerroilla treenit ovat vaihtuneet koirien juoksuttamiseen vapaana. Edellisellä kerralla Java ja Loki nauttivat vastasataneesta lumesta läheisen lammen jäällä ja tänään olimme kesäisen tokokenttämme läheisellä niityllä. Lilo-whippet oli myös mukana, ja suurimman osan vapaanaoloaikaa Java juoksenteli Lilon perässä yrittäen turhaan pysyä neidin vauhdissa.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, vanhat jutut

Koira ja lahja.
Joulu tuli ja meni kaikkea muuta kuin jouluisissa tunnelmissa; ainakin, jos erehtyi katsomaan ikkunasta ulos. Lumesta ei tietoakaan ja jouluaaton iltalenkillä sai kävellä vesisateessa. (Jouluna kuuluisi olla lunta... Kai sitä lunta jossain välissä tulee? Ei kai koko talvi voi olla lumeton?) Sisällä onneksi jouluvalot, joulukoristeet, kynttilät ja hyasintin tuoksu toivat mukanaan jouluisan olon.

Me Jarin kanssa söimme itsemme ähkyyn ja Javakin sai "jouluaterian" eli herra käskettiin vessaan, jossa sai mutustaa raakoja jäisiä broiskunreisiä meidän ahmiessa kinkkua, laatikoita ja muita jouluruokia. Ruuan jälkeen oli lahjojen vuoro ja löytyi karvakorvallekkin paketti lahjakassista. Vaikka olin yrittänyt pakata lahjan hyvin (kova pahvilaatikko teipattuna kiinni ja "lahjapaperina" paksu kerros sanomalehteä), ei herralta kauaa mennyt raadella lahja auki. Lahjasta paljastui herkkuja: puruluu, poron kylkiluita ja nameja. Herra alkoi tehdä heti selvää herkuistaan, eikä ehtinyt auttamaan Jaria ja minua omien lahjojemme kanssa. (Edellisenä jouluna pikkuherra oli kovasti auttamassa jokaisen paketin avaamisessa.)

Jako ja Java

Kuten joulunakin, olimme nelistään kotona uuden vuoden. Odotin mielenkiinnolla mitä Java tänä vuonna sanoo rakettien paukkeesta. Vuosi sitten sitä hieman pelotti pauke (ulkona ollessa). Samaten meni tänäkin vuonna. Sisällä sitä ei pätkääkään kiinnostanut pauke, mutta ulkona selvästi jännitti, kun menimme hetkeksi kymmenen jälkeen katselemaan ulos. Rakettibongausretkelle otimme mukaan kinkkua ja paloletkupatukan. Kinkku kelpasi koko ajan paukkeesta huolimatta ja käskyjäkin herra totteli eli ei mennyt herran pelko paniikin puolelle. Patukan kanssa riekuttiin myös, vaikka ihan lähimpien räjähdysten aikana ei leikki kiinnostanut.

Kurainen kolmikko.

Ennen joulua Vicke kävi kylässä ja Java pääsi tapaamaan snautserineidin uuden "pikkuveljen" Remuksen eli  Javan ikäisen leikatun saku-pittimiksausherran. Sovimme, että tulemme Javan kanssa pihalle vastaan ja lähdemme pienelle yhteislenkille ennen herrojen päästämistä kuonokkain. Javalta meni kuppi totaalisen nurin nähtyään ulkona Vicken ja tämän emännän odottamassa. (Javan lempiystäväkoira ja yksi suosikki-ihmisistä.) Niimpä se sitten kitisi lenkillä raastaen minun hermojani... Lenkki päätettiin koirapuistoon, jossa koirat pääsivät tapaamaan toisensa. Java olisi halunnut leikki Vicken kanssa, mutta homma meni puihin Remuksen liittyessä mukaan ja leikki muuttui Vicke ja Remus vastaan Java -jahtaamiseksi, jonka aikana Remus keksi alkaa näykkiä Javaa hännästä. Java jäi heti niin alakynteen, että säikähti ja jäi täysin Remuksen tossun alle, mitä Remus käytti (javamaisesti) hyväkseen ja olisi ehkä halunnut kiusata Javaa enemmänkin, mikäli emäntänsä ei olisi moista hölmöilyä kieltänyt. Olisin toivonut, että pojista olisi tullut kunnon ystävykset, mitä ne ainakaan tämän ensimmäisen tapaamisen eivät olleet, mutta ehkä ne seuraavan kerran tavatessaan tulevat paremmin juttuun.

Remus, Java & Vicke