Uusi vuosi, vanhat jutut

Koira ja lahja.

Joulu tuli ja meni kaikkea muuta kuin jouluisissa tunnelmissa; ainakin, jos erehtyi katsomaan ikkunasta ulos. Lumesta ei tietoakaan ja jouluaaton iltalenkillä sai kävellä vesisateessa. (Jouluna kuuluisi olla lunta... Kai sitä lunta jossain välissä tulee? Ei kai koko talvi voi olla lumeton?) Sisällä onneksi jouluvalot, joulukoristeet, kynttilät ja hyasintin tuoksu toivat mukanaan jouluisan olon.

Me Jarin kanssa söimme itsemme ähkyyn ja Javakin sai "jouluaterian" eli herra käskettiin vessaan, jossa sai mutustaa raakoja jäisiä broiskunreisiä meidän ahmiessa kinkkua, laatikoita ja muita jouluruokia. Ruuan jälkeen oli lahjojen vuoro ja löytyi karvakorvallekkin paketti lahjakassista. Vaikka olin yrittänyt pakata lahjan hyvin (kova pahvilaatikko teipattuna kiinni ja "lahjapaperina" paksu kerros sanomalehteä), ei herralta kauaa mennyt raadella lahja auki. Lahjasta paljastui herkkuja: puruluu, poron kylkiluita ja nameja. Herra alkoi tehdä heti selvää herkuistaan, eikä ehtinyt auttamaan Jaria ja minua omien lahjojemme kanssa. (Edellisenä jouluna pikkuherra oli kovasti auttamassa jokaisen paketin avaamisessa.)

Jako ja Java

Kuten joulunakin, olimme nelistään kotona uuden vuoden. Odotin mielenkiinnolla mitä Java tänä vuonna sanoo rakettien paukkeesta. Vuosi sitten sitä hieman pelotti pauke (ulkona ollessa). Samaten meni tänäkin vuonna. Sisällä sitä ei pätkääkään kiinnostanut pauke, mutta ulkona selvästi jännitti, kun menimme hetkeksi kymmenen jälkeen katselemaan ulos. Rakettibongausretkelle otimme mukaan kinkkua ja paloletkupatukan. Kinkku kelpasi koko ajan paukkeesta huolimatta ja käskyjäkin herra totteli eli ei mennyt herran pelko paniikin puolelle. Patukan kanssa riekuttiin myös, vaikka ihan lähimpien räjähdysten aikana ei leikki kiinnostanut.

Kurainen kolmikko.

Ennen joulua Vicke kävi kylässä ja Java pääsi tapaamaan snautserineidin uuden "pikkuveljen" Remuksen eli  Javan ikäisen leikatun saku-pittimiksausherran. Sovimme, että tulemme Javan kanssa pihalle vastaan ja lähdemme pienelle yhteislenkille ennen herrojen päästämistä kuonokkain. Javalta meni kuppi totaalisen nurin nähtyään ulkona Vicken ja tämän emännän odottamassa. (Javan lempiystäväkoira ja yksi suosikki-ihmisistä.) Niimpä se sitten kitisi lenkillä raastaen minun hermojani... Lenkki päätettiin koirapuistoon, jossa koirat pääsivät tapaamaan toisensa. Java olisi halunnut leikki Vicken kanssa, mutta homma meni puihin Remuksen liittyessä mukaan ja leikki muuttui Vicke ja Remus vastaan Java -jahtaamiseksi, jonka aikana Remus keksi alkaa näykkiä Javaa hännästä. Java jäi heti niin alakynteen, että säikähti ja jäi täysin Remuksen tossun alle, mitä Remus käytti (javamaisesti) hyväkseen ja olisi ehkä halunnut kiusata Javaa enemmänkin, mikäli emäntänsä ei olisi moista hölmöilyä kieltänyt. Olisin toivonut, että pojista olisi tullut kunnon ystävykset, mitä ne ainakaan tämän ensimmäisen tapaamisen eivät olleet, mutta ehkä ne seuraavan kerran tavatessaan tulevat paremmin juttuun.

Remus, Java & Vicke