Pieniä voittoja

Java on ollut nyt jokusen viikon 50/50-ruokinnalla ja painoa on tullut lisää vajaa kilo. 32,2 kg näytti, kun muutama päivä sitten käytiin istumassa puntarilla. Päätettiin nostaa hieman annoskokoa, josko sitten saisi sen kilon pari vielä lisää. En tiedä miten tuollainen pieni nousu Javan kokoisessa koirassa voisi vielä näkyä, mutta toissapäivänä puistottuttu, jota emme ole pariin viikkoon nähneet, ihmetteli Javan kasvaneen. Etuosa kuulemma näytti isommalta, eikä koira ole niin "pelkkää jalkaa". Ehkä tuo otus on sitten hieman vantteroitunut, ehkä.

Uusi panta ♥.

Toinen positiivinen asia pienen painonnousun lisäksi on Javan suhtautuminen muihin koiriin hihnassa. Edelleenkään ei ohiteta välinpitämättömästi ja välillä pitää tuijottaville koirille urista, mutta parannusta on tapahtunut paljon. Muutama kuukausi sitten Javan reaktio yllättäen lähelle ilmestyneisiin toisiin koiriin oli kaikkea muuta kuin kaunista, mutta puntaroitireissulla Java yllättikin minut iloisesti.

Puntarointi tapahtui läheisen eläinlääkäriaseman odotustilan puntrilla. Oven avatessani katsoin sisään ja totesin aulassa olevan asiakkaita odottamassa. Toinen asiakas oli perhoskoira, joka ei pikkukoirana minua kovin huolestuttanut, mutta nähdessäni odotustilassa myös ambullin, valmistauduin henkisesti ottamaan hieman yhteen piskini kanssa. Astuimme sisään, eikä odottamaani räjähdystä tapahtunutkaan. Java yritti kyllä hieman vetää ambullin luokse, mutta pieni nyppäisy hihnasta ja reipas komento puntarille palautti koiran ruotuun ja koko homma hoitui mallikkaasti. Jokunen kuukausi sitten ei olisi todellakaan onnistunut mennä pieneen huoneeseen, jossa on vieras koira, ilman jonkinasteista huutoa tai mörinää. Hieno hurtta!

Treenikausikaan ei ole vielä alkanut, vaikka treeniporukan Fb-ryhmässä on jo pientä eloa ollut. Eiköhän se tästä, jos kevätsäät jatkuvat yhtä hienoina kuin tänä viikonloppuna. Treenailtua on kuitenkin tullut satunnaisesti lenkkien yhteydessä. Torstaisella iltalenkillä Java tokoili todella hienosti. Seuraamisen kontakti piti hyvin (parasta seuraamista koskaan), reilun kahden minuutin paikkiksen ajan se katsoi minuun lähes koko ajan (ja oli hiljaa) ja muutenkin otus teki kaikki liikkeet innokkaasti ja omaan silmään todella mallikkaasti. Miksei se ihan "oikeasti" treenatessa toimi noin hyvin...? Kiva kuitenkin tietää, että kyllä se osaa hienosti kunhan vain mielentila on oikea.

Vastoin Jarin pantamakua Javalle tuli ostettua niittipanta. ♥ Selailin Pärstäkirjan koirakirppiksiä ja silmään osui CC:n turkoosikoristeinen niittipuolikurra. Olen ennenkin ihallut leveitä nahkapantoja, mutta hinta on aina ollut pihille (= minulle) liikaa, joten ihailuksi se on vain jäänytkin. Tämä panta oli kuitenkin myynnissä puoleen hintaan siitä, mitä olen niiden yleensä nähnyt maksavan, joten ihan pakkohan se oli ostaa (Jarin niitti-inhosta huolimatta).