Muutto luvassa

Toukokuu tuli ja meni. Lämpimien päivien kunniaksi Java on päässyt muutaman kerran uimaan. Itse ei ole tullut vielä mentyä veteen piskin seuraksi uimaan, mutta hyvien säiden jatkuessa enköhän minäkin sinne veteen piakkoin eksy.

Loiskis!

Java on saanut uuden hyvän ystävän koirapuistokaverista. R on alle vuosikas seropiherra ja yksi Javan tämänhetkisistä painikaverisuosikeista. Java on hölmön hitaasti lämpenevää sorttia. Kun ensimmäisen kerran tapasimme R:n puistossa, ei Javaa olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hyvä, että kävivät nuuskimassa toisiaan. Muutaman puistokohtaamisen jälkeen Java kuitenkin yllättäen päätti kuitenkin pitävänsä nuorukaisesta ja nyt olemmekin käyneet yhdessä usein puistoilemassa, jotta pojat saavat örveltää yhdessä. Käväistiin myös yhdessä uimassa ja koirametsässä uuden kaverin kanssa.

Hölmöt pojat eli R ja Java...

Kesäsäiden lisäksi toukokuu toi mukanaan tiedon parista muutoksesta meidän porukan elämässä eli tiedon muutosta ja opintojeni jatkumisesta. Vuokraemäntämme haluaa myydä nykyisen asuntomme, jonka vuoksi hän irtisanoi sopimuksen ja antoi meille puoli vuotta aikaa etsiä uutta kotia. Tämä on ensimmäinen oma kotini kotoamuuton jälkeen ja olen asunut tässä melkein kahdeksan vuotta, joten hieman haikea olo iski soiton jälkeen. "Muuttomasennusta" tasapainottamaan sain kuitenkin tiedon, että palaan syksyllä takaisin kouluun eli pääsin Helsingin yliopistoon maisterivaiheen erillisvalinnassa.
Koska minulla on nyt edessä ainakin pari vuotta koulua, haimme asuntoa Hoasilta ja muutammekin ensi kuun alussa Hoasin perheasuntoon Tikkurilan kupeeseen. Mielenkiinnolla odotan mitä Java sanoo muutosta. Alkaako uudet äänet häiritsemään herraa? Pitääkö yksinoloja harjoitella uudestaan? Ja mitä herra tykkää portaista? Uusi kotimme on kaksikerroksisen rakennuksen toisessa kerroksessa, johon menee oma kaareva portaikko. Java menee kyllä ylös mitä vain portaita, mutta kaarevia portaikkoja se ei uskalla tulla alas... Toivon, että narupallolla houkuttelun ja hihnapakotteen avulla saadaan herra kipittämään alas muutaman toiston jälkeen. Vaan eipä sillä ole juurikaan muita vaihtoehtoja, koska minähän en meidän nyt 33 kiloista piskiä saa kannettua alas portaita.

Vanhoja lenkkimaisemia tulee ikävä.

Ulkoilu- ja lenkkimaastojen kannalta nykyinen sijaintimme on ollut aivan mahtava. On metsää, peltoa ja uimalampia sekä kuusi koirapuistoa mukavan kävelymatkan päässä. Oikeastaan joka lenkillä olen saanut pitää Javaa osan matkaa vapaana. Uuden kodin lenkkialueet ovat vielä tuntemattomat, mutta epäilen, että nykyisiä voittavat, jos edes pääsevät lähelle. Kuukauden päästä tiedän jo enemmän ja on se toisaalta ihan kivaakin päästä etsimään ja tutkimaan uusia lenkkipolkuja näiden vanhojen ja "tylsien" tilalle.

Koirapuistokarttaa kyllä jo vilkaisin ja uhkaavasti näyttää, että puistoilu saattaa vähentyä roimasti. Meidän uusi kotimme on keskellä koirapuistotyhjyyttä. Joka puolella ympärillä on puistoja, mutta jokaiseen on sen verran matkaa, että sinne pitää sitten vartavasten lähteä eikä vain poiketa muun lenkin lomassa kuten nyt. Tulemme varmasti käymään myös autolla muutamassa nykyisessä lähipuistossa aina silloin tällöin, koska Javalla on hyviä leikkikavereita niissä.

Tikkurilakin on kävelymatkan päässä, joten sinnekin pitää alkaa tekemään "kaupunkilenkkejä". Ei kaupunkikävely mikään ongelma meille ole (vähän pällistelyä, jos on oikeasti tungosta), mutta ainahan lisätreeni hyväksi on.

Kesäkoira.