Sivut

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kaksivuotias muuttopoika

Muutosta on nyt jo melkein kuukausi aikaa. Murehtiminen Javan suhtautumisesta muuttoon osoittautui turhaksi; rappuset se kulki (melkein) kuin vanha tekijä ja muutamassa päivässä se kotiutui uuteen kotiin. Muuttopäivä oli onneksi viileä, joten Javaa pystyi pitämään autossa poissa jaloista, kun tavaroita kannettiin.

Pari ensimmäistä päivää se taisi hieman ihmetellä missä ollaan kylässä ja koska lähdetään kotiin. Käydessäni siivoamassa edellistä asuntoa otin Javan mukaan ja se meni tyytyväisenä makaamaan nurkkaan "Ah, taas kotona" -tyylisesti. Yksinoloja kokeiltiin ensin vartin verran, sitten puolisen tuntia ja sen jälkeen uskalsikin jo jättää piskin pidemmäksi aikaa yksin, koska pienintäkään ongelmaa ei ilmennyt. Kuten edellisessäkin kodissa, Java nukkuu eteisessä odotellessaan meitä takaisin kotiin.



Kuten arvelinkin, eivät uuden kodin ympäröivät lenkkimahdollisuudet ole lainkaan niin kivat kuin edellisessä. Lähellä on iso heinäpelto, jossa olemme pitäneet Javaa vapaana, mutta se onkin sitten oikeastaan ainoa paikka, jossa voi kulkea ilman hihnaa. Näillä helteillä olisi kiva, jos pääsisi varjoisassa metsässä kävelemään, mutta eipä onnistu täällä. Onneksi vieressä menee joki, johon päivä"lenkki" on usein nyt suuntautunut, jotta piski pääsee vilvoittelemaan ja kuluttamaan energiaansa uimisen muodossa. Metsien puuttumisen lisäksi harmittaa hiekkateiden puute, sillä nyt emme pääse pyöräilemään, koska en haluaisin juoksuttaa Javaa asvaltilla. Ja tietenkin koirapuistoissa käynti on nyt jäänyt todella pieneksi. Kerran kävelimme yhteen puistoon, mutta se oli tyhjä ja kaukana, joten muuten olemmekin sitten vain autoilleet tuttuun vanhaan puistoon moikkaamaan vanhoja kavereita.

Java täytti parisen viikkoa sitten kaksi vuotta! Taas meni vuosi niin nopeasti. Ajatella, että se alkaa sitten vissiin olla ihan aikuinen piski. Onhan se kyllä henkisesti kasvanut vuosikkaasta, mutta eipä haittaisi, jos se vielä tasaantuisi tuosta. Lahjaksi Java sai tänä vuonna ison 8-muotoisen puruluun ja vetolelurenkaan. Synttärivieraaksi saimme Vicken ja Jennin. Parivaljakko viettei meillä viikonlopun, jonka aikana koirat pääsivät rellestämään pellolla ja uimaan (toisella uintikerralla emännät pulahtivat koirien seuraksi).

Uimakuopilla ollessa Javalta meni kuppi taas vaihteeksi nurin, kun tiedossa oli uimista. Istuin bikineissäni rannalla varmaan ½h odottamassa, että koira rauhoittuu ja voin antaa sille luvan mennä uimaan. Minulla vain on suuria vaikeuksia määritellä, koska sen nuppi on tarpeeksi kasassa luvan ansaitsemiseksi. Vaikka sen ruumiinkieli sanoo sen olevan rauhassa, saattaa se jatkaa pienen pientä kitinäänsä, jonka aikana taas en voi vapauttaa sitä uimaan. Vedessäkin oli  liian kivaa ja taas meni herran nuppi sekaisin. Otin sen syleilyyn pitääkseni sitä aloillaa, jotta se rauhoittuisi, mutta en tiedä oliko siinä oikeastaan mitään ideaa. Kyllä se pysähtyi, mutta päänsä kasaamisesta en tiedä. Potkipahan minulle kauniit mustelmat toiseen reiteen.




Viime viikolla jätin pojat kotiin ja lähdin käymään muutamaksi päiväksi Pohjanmaalla isän luona moikkaamassa kattiani ja vaihtamassa meille ilmastoidun auton alle.

Ekino-neiti ja meidän "uusi" auto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti