Pientä sairastelua ja temppuilua

Tammikuu meni ja helmikuu alkoi. Me emme ole tehneet oikeastaan mitään kummempaa nyt viikkokausiin. Aloitin tammikuun lopulla vuorotyön (jota vihaan ja jonka päättymistä jo odotan innolla), joka toi muutosta Javankin elämään, kun olen joka arkipäivä kahdeksan tuntia töissä. Jarin koulupäivät ovat kuitenkin lyhyet, jos koulua on ollenkaan, joten ei koiraherran tarvitse yksikseen pitkiä aikoja kuitenkaan olla, mutta vaihtelua sekin, että pojat ovat enemmän kahdestaan kotona kuin minä ja Java.

Kerjääjä.

Tammikuun alussa Java sai yskän, jota yskittiin muutama päivä ihanien limapullautuksien kera. Koska piski ei pientä väsyneisyyttä kummemmin voinut huonosti, ei lähdetty eläinlääkärille vierailulle, vaan köhittiin yskä pois ihan vain kotona lepäillen ja pahimpina yskäpäivinä juoden lämmintä hunajavettä. Viikon verran otettiin täysin iisisti ja käytiin vain minilenkeillä ja sitten hiljalleen palattiin tavallisiin lenkkirutiineihin. Koirapuistosta pysyimme useampi viikko poissa siltä varalta, että yskä olisi ollut kennelyskää. Vaikkakin olimme jo yskää edeltävänä päivänä olleet koirapuistossa mahdollisesti tartuttamassa muita... 

Pellolla.

Eipä Javan sairastelu kuitenkaan siihen jäänyt. Kun yskästä oltiin kokonaan toivuttu ja arkeen palattu, niin herra lopetti syömisen. Meidän pieni porsas, joka ei koskaan jätä murustakaan ruokaa syömättä paastosi melkein kaksi päivää. Kädestä söi pieniä määriä ruokaa, mutta ruokakuppiin laitettua ruokaa kävi vain nuuhkaisemassa. Herkutkaan eivät maistuneet (lauantaimakkaraa lukuunottamatta). Tälläkään kertaa ei eläinlääkäriä vaivattu, koska Java oli muuten oma itsensä, eikä muita oireita yhtä oksennuskertaa lukuunottamatta ollut. Parin päivän päästä ruoka sitten alkoikin taas maistua entiseen malliin ja piski taas terve. Mitä lie sitte taas oli. Närästystä? Masukipua?

Naru!

Javalla näköjään on hieman temppuilijan "mainetta" koirapuistossa. Minulla on tapana luoksekutsuessa käskeä sitä tekemään jokin temppu ennen kuin annan luvan jatkaa omia touhujaan. Juuri ennen yskää puistoillessa eräällä koirapuistotutulla oli kaveri mukana puistossa ja minun ja Javan tullessa kuulin tutun kertovan kaverilleen tuon koiran (Javan) osaavan kaikenlaisia temppuja. Meidän päästyä heidän luokseen meitä pyydettiin "esiintymään" hieman ja käskytin Javaa sitten tekemään temppuja. Toisella kertaa eräs toinen tuttu kommentoi, että hän oli tyttärensä kanssa nähneet meidät edellisenä päivänä ja tyttö oli todennut meistä, että "tuolla menee se koira, joka osaa kuolla, kun sitä osoittaa sormella ja sitten se makaa kunnes annetaan lupa mennä ja joka pujottelee myös jaloissa". Eihän me mitään kumartamista/pyörimistä/kerjäämistä/kuolemista/ pujottelua/jne kummempaa puistossa temppuilla, mutta nekin taitavat olla enemmän kuin mitä useimmat tuttujen koirat osaavat. Onhan se kyllä kivaa saada kehuja taitavasta ja tottelevaisesta koirasta. ♥

Kyylääjä.

Treenailutkin ovat olleet nyt tauolla ihan vain muutamaa satunnaista pientä hetkeä lenkin lomassa lukuunottamatta. Kahdesti olemme nähneet Lokia, mutta treenikenttien lumisuuden vuoksi molemmilla kerroilla treenit ovat vaihtuneet koirien juoksuttamiseen vapaana. Edellisellä kerralla Java ja Loki nauttivat vastasataneesta lumesta läheisen lammen jäällä ja tänään olimme kesäisen tokokenttämme läheisellä niityllä. Lilo-whippet oli myös mukana, ja suurimman osan vapaanaoloaikaa Java juoksenteli Lilon perässä yrittäen turhaan pysyä neidin vauhdissa.