Treffeillä ja reissussa

Meidän karvakorvan blogi pääsi Minne sitten? -blogissa olleessa TOP10 listauksessa sijalle 9. Karvakorva kiittää!

Kalliolla kukkulalla... ©Jenna Rynö

Keskiviikkona Javalla oli treffit saku-holskumiksitytön kanssa Sipoossa Pilvijärellä. Java ei ollut kyseistä neitiä ennen tavannut, joten vähän jännitti miten tulee toimeen. ...lähinnä itseni kannalta, että saanko hävetä, jos Java olisi päättänyt ottaa ja ihastua uuteen tuttavuuteen niin syvästi, että olisi yrittänyt selkään ihan riesaksi asti. Mutta ei ongelmaa, aluksi molemmat koirat menivät hetken harjat pystyssä, mutta pian juostiinkin jo nätisti edes takaisin peräkanaa, eikä Java kertaakaan edes tainnut miettiä selkäänhyppäämistä.

Niin, Pilvijärven ympäristöhän on luonnonsuojelualue, jolla koiria ei saisi pitää vapaana, mutta hups, jotenkin vain kaksikko kuitenki juoksi vapaana koko kiertokävelyn uimarannanohitusta lukuunottamatta... Molemmat pysyivät lähellä koko ajan ja eivätkä  muutenkaan mitään tyhmyyksiä tehneet, niin haitanneeko tuo.

Kilpauintia. ©Jenna Rynö

Matkallisesti järven kiertäminen ei ole pitkä, mutta polku menee ylös ja alas kallioita, joten kyllä se väsytti. Varsinkin, kun en muutenkaan ole mitenkään huippukunnossa. Koira samaten otti pitkät nokoset kotiin päästyään. Kolmisen tuntia taisi reissuun mennä ja kiva lenkki kyllä oli. Maisemat olivat hienot ja monessa kohtaa pystyi antaa koirien uida. Javahan on ihan mahdoton vesipeto, joka alkaa heti täpistä innosta, kun huomaa uimaanpääsymahdollisuuden. Veteen se menee ihan itekseen ja ui edestakaisin sinne tänne ihan uimisen ilosta. Toki hakee keppiäkin vedestä, mutta turha sille on heitellä, kun uiminen hoituu ilman houkutteluakin. Treffikaveri ei kuulemma ollut yhtä vesipeto. Keppiä se vedestä haki, mutta itsekseen se ei Javan tapaan uimaan mennyt. ...ainakaan aluksi. Hieman ihmeteltyään Javan menoa sekin päätti lähteä uiskentelemaan ja niin kaksikko sitten uiskenteli peräkanaa ihan vain huvikseen.

Takapenkkimatkaaja

Perjantaina-aamuna lähdettiinkin sitten matkaan kohti Pohjois-Pohjanmaata. Tavarat ja koira pakattiin autoon ja menoksi. Ensimmäiset pari tuntia Java jaksoi olla kiltisti, mutta hieman ennen Jyväskyllää alkoi takapenkillä pyöriminen ja pieni kitinä ("Ollaanks perillä jo? Jokoo??"). Aikeina oli onneksi muutenkin pysähtyä Jari-Pekassa syömään hampparit ja jaloittelemaan koiraa, joten kauaa ei tarvinnut kitinää kuunnella.Vein koiruuden käymään pissillä ja pienellä kävelyllä, jonka jälkeen Jari meni hakemaan meille hampparit. Odotellessa temppuilimme Javan kanssa nurmikolla ja leikimme naminetsintää ajankuluksi. Törmäsipä Java myöskin siipirikkoon kärpäseen, joka oli Javan mielestä aivan kumma ilmestys. (Ks. alempaa videopätkä Javan ja kärpäsen tapaamisesta.) Hampparit syötiin terassilla Javan maatessa nätisti terassiaiden toisella puolella.

Tauolla Jari-Pekassa.

Uimatauko Viitasaarella.

Ja matka jatkui taas. Taas Java jaksoi parisen tuntia olla nätisti ennenkuin takapenkiltä alkoi taas kuulua "Joko ollaan perillä?". Autosta oli bensakin vähissä, joten pysähdyimme Viitasaaren ABC:lle tankkaamaan ja päästämään koiruuden jaloittelemaan. Koska huoltoasema on aivan järven rannassa, päätimme antaa Javan käydä pulahtamassa ja päästämässä suurimma energiat pois. Innoissaan vesipeto ryntäsi luvan saatuaan veteen ja uiskentelis siellä sitten kymmenisen minuuttia ympyrää. Rannan lähellä oli pari tolppaa järvenpohjassa kiinnitettyinä ja ne olivat Javan mielestä hyvin epäilyttäviä. Ensin se ui muristen niiden ohi, ja sitten meni vielä lähelle haukkumaan niitä. Karvainen ääliö... Kun pahimmat höyryt oli uimalla päästelty, jatkettiin matkaa. Uimisella oli haluttu vaikutus ja Java oli hiljaa koko loppumatkan ja meinasin ihan nukahtaakin juuri ennenkuin pääsimme perille.

Rauhaton sielu kylässä...

Perillä Javalla unohti aluksi käytöstavat. Autosta päästyään Java aloitti vahtihaukkushow nähtyään vieraan pihan ja viisi vierasta ihmistä (Jarin äidin Java on kerran nähnyt, mutta olivat täysin uusia tuttavuuksia). Java ei ihan ollut varma mitä olisi tehnyt, sillä vahtihaukun lisäksi se myös pehva pystyssä oli pyytämässä Jarin nuorinta sisarusta leikkimään kanssaan. Aikansa pelleiltyään se onneksi rauhoittui ja hieman muisti, miten kuuluu käyttäytyä. Loppupäivä menikin sitten uutta paikkaa ja uusia ihmisiä ihmetellessä. Javalla on vielä hieman (tai enemmänkin) vaikeuksia vieraassa paikassa rauhoittumisessa. Koko ajan pitäisi tutkia ja vahtia mitä ja missä kukin ihminen tekee, joten on välillä mennyt hieman hermot tuohon otukseen sen seilatessa edes takaisin. Pakottamalla se on hetken paikallaan, mutta silloin sitä pitää olla vahtimassa, mikä ei sekään ole kivaa. Mutta sehän on melkein pentu vielä; kai se vanhetessaan oppii olemaan rauhassa? Toivossa ainakin on hyvä elää...

Yöllä heräilin sen vaihtaessa paikkaa ja asentoa, koska lattia ja Javan päpälät eivät olleet yhteensopivat ja pienestäkin liikkeestä syntyi yllättävän iso ääni. Osasi se kuitenkin nukkua vieraassa paikassa. Onneksi. Nyt tänään lauantaina käytiin aamupäivällä uimassa, katsomassa muiden pelaavan tennistä ja ihmeteltiin vielä hevosiakin. Ja hermohan meinasi mennä. Uiminen nostaa aina kierroksia ja pomppivien tennispallojen seuraaminen taisi olla Javalle tuskaa. Vinkui ja kitisi, kun ei saanut mennä juoksemaan pallojen perään. Pallojen katselun jälkeen ihmeteltiin muutamaa haassa ollutta hevosta. Niille piti hieman murista ja haukkua häntä ja harja pystyssä. Epäilyttäviä otuksia selkeästi...

Vielä on muutama päivä kyläreissua jäljellä. Tiistaina takaisin kotiin ja keskiviikkona sitten kastraatio. Ja loppuun vielä Javan tyylinäyte uimaanmenosta.