Rauhassa maassa ja pöristen metsässä

Java ei oikeasti ole kaksikon pienempi koiruus. ©Jenna Rynö

Reilu viikko sitten tavattiin uudelleen holsku-sakusekoitusneito ja tällä kertaa vierailtiin koirametsässä. Päivä oli painostavan kuuma ja taisimme kaikki olla hieman väsyneitä, mutta kiersimme metsän siitä huolimatta. Koiruudet juoksivat peräkanaa edellä ja emännät löntystivät perässä. Koirat löysivät matkalla ojan, jossa oli pohjalla hieman vettä ja sitäkös pitkin oli hauskaa juosta vesi loiskuen. Ihanaa kuraista, likaista ja seisovaa vettä... Java nautti suuresti. Se yritti kuivata itseään välillä ojanpenkan heinikkoon, mutta hölmö otus oli ihan liian lähellä reunaa ja liusui siitä sitten pää edellä ojaan. Eipä moinen kylläkään koiruutta haitannut, itse kyllä sain hymähtää otuksen hölmöilylle.

Hienoja poikia! ©L.Linjama

 

Torstain treenikaverit. © L.Linjama

Tokotreeneissäkin käytiin viime viikolla kahdesti. Ja näyttäisi hienosti siltä, että kyllä tuo paikkamakuukin alkaisi sujua. Harjoittelimme Javan kanssa kahdestaa yksi ilta koirapuistossa ja Java pysyi täydellisesti aloillaan kaksi minuuttia ilman yhtään välipalkkaa ja torstaina treenikentälläkin pysyi koiraseurassa rivissä hienosti 2½ min muutamalla välipalkalla. (Torstain treenikavereilta löytyy kaikilta blogit. Rivissä vasemmalta oikealle: Liina & Dino, Tiia & Sofi ja Anna & Loki.) Nyt pitäisi aloittaa kunnolla vähentämään palkkaa kaikissa liikkeissä niin, että pääsisimme oikeasti kisakuntoon. Seuraamisessa kylläkin esiintyy vielä kontaktin katkeamista ja haahuilua, mutta eiköhän senkin saa kuntoon. Pitäisi vain keksiä millainen treeni toimisi parhaiten.

Kokeilimme tiistain treeneissä koirienvaihtoa. Olen kerran antanut Javan hihnan jollekulle muulle kuin Jarille ja mennyt itse kauemmas ja silloin Java aloitti huutokonsertin ja armottoman peräänvetämisen, joten nyt oli tarkoituksena testata miten koiruus reagoi ja yrittää mahdollisesti kouluttaa nätimpää käytöstä. Ongelmaa ei kuitenkaan juuri ollut. Java ei tainnut huutaa ollenkaan ja vetämistäkin se teki vain huomatessaan minun menevät toisen koiran kanssa kauemmaksi, mutta muuten se totteli kaveria nätisti. Positiivinen yllätys. Muutenkin pieni koiravaihto oli aika hauska. Minun käsiini annettu auspaiherra Loki kun on aika erilainen koira kuin Java. Java on suhteellisen rauhallinen koira, kun Loki puolestaan on energinen ilopilleri, joten temputtamisessa oli jotenkin ihan erilainen sävy kuin oman koiruuden kanssa. Erittäin hauska ja symppis kaveri, mutta kyllä se oma koira aina sopii "paremmin käteen" (näin paremman kielikuvan puutteessa).

Javan rekisteriin saaminen on edelleen työn alla. Ohjeita rekisreröintiin löytyi netistä useampaa erilaista, eikä Kennelliiton sivuilta tuntunut sieltäkään löytyvän selkeitä step-by-step -ohjeita miten tulisi toimia. ...tai siis löytyi kyllä paremmatkin ohjeet, mutta vasta nyt, kun olen jo lähettänyt Kennelliitolle toisella ohjeella paperin, joka nyt sitten osoittautui puutteelliseksi. Noh, lähetätään sitten toinenkin kirje niin, ehkä sitten rekisteröintihomma etenee.

Lähipuistossa.

Viimeksi valitin teiniherran puistossa välillä katoavista korvista. Nyt otettiinkin sitten kovemmat aseet käyttöön ja korvat toimivat taas normaalisti. Ainahan Java saa luoksetulosta palkinnon, mutta nyt olen kuljettanut puistossa mukana extrapalkintoja tavallisten namien lisäksi eli mm. koirankeksejä ja kuivattua lammasta ja (koiraseurasta riippuen) palkinnoksi on voinut saa myös pallonheiton tai vetoleikkihetken patukalla. Ainoastaan silloin, kun joku leikkii Javan kanssa kepillä tai pallolla siltä edelleen katoavat korvat. Tämä ärsyttää minua suuresti, mutta kaiketi treenillä tuokin vika saadaan hoidettua.

Yhtenä iltana meidän tehdessä lähtöä puistosta, puistoon tuli tuttu tanskandoggi, joka on Javaa reippaan kuukauden vanhempi ja jonka kanssa Java aina pentuna leikki innoissaan, joten jäimmekin puistoon vielä hetkeksi. Molempien kasvettua jo isoiksi pojiksi, ovat leikit saaneet jäädä, mutta nyt minun ja dogin emännän yllätykseksi pojat pistivätkin tällä kertaa leikiksi. Ne juoksivat hippasilla ja hyppivät toisiaan vasten läimien toisiaan tassuilla ihan kuin kuukausia sitten, kun molemmat olivat vielä täysiä pentuja. Tiedä sitten alkaako Javan uroksellisuus pallien hävittyä nyt hieman rakoilla ja leikkiminen uroskavereiden kanssa alkaa taas olla kivaa, vai mikä leikkipuuska yhtäkkiä iski.

Vaikka koirapuistossa korvat toimivat taas paremmin, niin sunnuntaisella kyläreissulla teiniherra tiputti korvansa ja lällätteli menemään käskystä huolimatta. Olimme kiertämässä tätini ja serkkuni kanssa Palolammen kuntorataa Kauklahdessa, kun Java äkkäsi metsässä ihmisiä ja juoksi haukkumaan heille. Se ei ole koskaan lenkillä lähtenyt haukkumaan yhtään kenellekkään, mutta nyt se huuteli metsässäkulkijoille selkeää "Tuolla on joku! Minä näin teidät!" -haukkua. Karjaisin sen takaisin ja se tuli, mutta hetken kuluttua metsässä liikkui lisää ihmisiä ja näille piti mennä myös huutamaan. Tällä kertaa se ei tullut luokse kutsuttaessa, vaan meni vain lähemmäs tuntemattomia haukkumaan. Hävetti! Lähdin hakemaan koiraa pois nyt prkl tänne -asenteella ja koira tajusi hipsiä sitten luokse. Loppulenkin se luonnollisesti moisen käytöksen jälkeen menikin sitten hihnassa. Teimme sitten myöhemmin hieman "mörkötreeniä" eli Jari lähti metsään ennen meitä ja meidän tullessa paikalle hän käveleskeli kauempana minun komentaessa koiraa olemaan välittämättä metsässämenijästä. Tällä kertaa Java osasi olla, sitä kyllä kiinnosti kuka metsässä oiken on, mutta ei aloittanut haukkumaan. Hetken ehdittiin harjoitella välittämättömyyttä ennen kuin huomasin Javan haistaneen kuka metsässä kävelevä "vieras" oli. Jatkossa pitää olla tarkkana, ettei moista häpeällistä käytöstä pääse tapahtumaan.