Monkey see, monkey do

Eipä se edellisen postauksen ripuli mennytkään ohi oletetun nopeasti. Masuvaiva jatkui koko perjantain, perjantain ja lauantain välisen yön, lauantain ja seuraavankin yön. Sunnuntainaamuna soitin sitten päivystykseen, josta eläinlääkäri arveli Javan masun mikrobiston menneen jostain syystä epätasapainoon. Hetken lääkäri mietti pitäisikö meidän lähteä käymään näyttämässä koiraa, mutta koska hoito oli jo kotona aloitettu (Java laitettiin riisi + piimä -dieetille lauantaina, ja annoimme maitohappobakteereja ja Inupektia) ja koira muuten voi hyvin, joten lääkäri päätti soittaa meille puhelinreseptin antibiooteille lähimpään sunnuntaina auki olevaan apteekkiin. Sopivan apteekin löytäminen osoittautu yllättävän hankalaksi ja lääkäri soitti kahdesti perään ensimmäisen puhelun jälkeen; ensin hän tajusi, ettei Myyrmäessä päivystävä apteekki ole Yliopiston Apteekki, eli sieltä ei saanut tarvitsemaamme antibioottia, joten hän sanoi soittavansa Manskulla olevaan YA:han, mutta soitti kuitenkin heti vielä perään, että lähempänä oleva Ala-Malmin YA on auki sunnuntaisin ja hän soittaakin reseptin sinne.

Asdasd...

Niin minä sitten hain Ala-Malmilta antibiootit ja hieman yllätyin tabupurkin hinnasta. Odotin lääkkeiden maksavan jotain reippaan parinkympin verran, mutta hintaa antibiooteille tulikin 40€ ja niiden lisäksi eläinlääkäri oli vielä suositellut Nutri Plus -geeliä ostettavaksi, jolloin paloi masuvaivan hoitamiseen 50€. Nojaa, ei kai tuo nyt kovin iso hinta koiruuden masun kuntoon saamiseksi ollut. Annosteluohjeeksi saatiin 2½ tablettia aamuin illoin viikon ajan. En tiedä olivatko antibiootit todella tujuja, vaiko koira yksinkertaisesti ihan tyhjä, mutta masuvaivat katosivat heti sunnuntaina ensimmäisen antibioottisatsin jälkeen ja herran masu onkin ollut siitä asti kunnossa.

Vaikka vatsan kanssa on ollut ongelmia, on kastraatiohaava parantunut hienosti. Koska Java ei ollenkaan ole vaikuttanut haavasta kärsivän, olimme tiistaina toko-treeneissä parin viikon tauon jälkeen. Sairasloman aikana olemme harjoitelleet uusia temppuja, joista yksi on kumartaminen. Uuden kivan tempun opittuaan Javasta on kiva tarjota sitä silloinkin, kun käsketään tekemään jotain muuta ja minun ärsytyksekseni Java päätti yhdistää kumartamisen liikkeestä maahanmenoon... Onneksi se taisi olla parin päivän juttu ja nyt tokokoira alkoi taas pelata, vaikka kävi jo mielessä, että en kai minä nyt rikkonut tokokoiraani uudella tempulla. Meidän välillä katastrofaaliseen paikkamakuuseenkin kokeilin uutta tyyliä ja laitoin nameja Javan etujalkojen väliin ennen kuin poistuin sen luota ja ainakin ensikokeilu oli täydellinen. Java ei haukkunut eikä karannut luokseni vaan makasin nätisti (mitä nyt varasti ennen lupaa pari namia), joten ehkä se paikkamakuukin vielä saadaan hiottua kisakuntoon. Toivoa on. Javan saaminen rekisteriinkin on työn alla, joten ehkä me vielä tänä vuonna pääsemme ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Ehkä.

Sohvanvaltaaja

Keskiviikkona uskalsimme jo päästää Javan lenkillä vapaaksi jolkotteleemaan, vaikkakin viikon remmilenkkien jäjiltä oli energiaa liikaa pelkkään jolkotteluun ja koiruus lähti heti vapautuksen saatuaan juoksuun. Loppulenkin ajan pitikin sitten yrittää hyssytellä koiruutta kulkemaan hieman maltillisemmen. Torstaina uskalleettiin puistossakin käymään illalla. Paikalla oli vain tylsiä uroskavereita, joten vaaraa liiasta juoksemisesta ei ollut, mutta saipahan Java kuitenkin viettää aikaa koiraseurassa viikon tauon jälkeen. Eilen perjantaina puistossa olikin sitten kivoja leikkikavereita, joten juoksemista ja painia riitti, mutta haava on jo niin olematon, ettei riekkuminen taida siihen enää vaikuttaa, joten taidamme palata normaaliin lenkkeily- ja puistoiluarkeen.

Eilen yksi puistokavereista oli 5kk vanha gordoninsetterityttö. Java osaa välillä olla mitä kivoin isoveli ja välillä taas se on kuin vanha kärttyinen ukko pentujen kanssa. Tälle setteritytölle se on tähän asti vain kärttyillut ja nurissut pennun pysymään kauempana, mutta eilen se löysi tämänkin pennun kanssa itsestään isoveljen. Aluksi pentua hieman pelotti itseään isomman koiran huomio ja (välillä äänekäs) leikkiinkutsu, mutta huomattuaan, ettei Java tee pahaa, pentu rohkaistui ja sen jälkeen olikin molemmilla valtavan hauskaa. Välillä koirat painivat milloin Java pyöritellen pentua ruohikolla ja milloin Java heittäytyneenä selälleen pennun hyppiessä Javan päälle, välillä juostiin hippasilla ja välillä leikittiin keppihippaa Javan härnätessä ja esitellessä pennulle löytämäänsä keppiä. Java jopa tarjosi keppiään pennulle niin, että pentu sai ottaa siitä kiinni pientä vetoleikkiä varten. Yleensähän Java ei pidä siitä, että joku oikeasti yrittää saada sen aarteen, joten moinen oli iso leikkiele meidän karvaotukselta. Toivottavasti Javalle jäi nyt muistiin, että setterityttö on kiva leikkikaveri ja seuraavallakin kerralla pitävät hauskaa yhdessä.

Yksi tutuimmista puistokavereista on parivuotias lapinkoira-porokoira-saksanpaimensekoitusuros, jota Java on nähnyt monta kertaa viikossa siitä lähtien, kun aloitimme puistoilun Javan penturokotusten jälkeen. Tästä koirasta on tullut Javan suuri idoli, ihan niin suuri idoli, että teinipelleltä katoaa välillä korvat eikä käskyt mene perille, kun pitää ottaa mallia idolista. Sisäisesti kiukusta kihisten on muutamat kerrat saanut komentaa Javaa tulemaan luokse, kun se on idolinsa innoittamana juossut huutamaan aidalle (mitä Java yksikseen ei pahemmin harrasta), ja jos idoli ei kuuntele ja tule pois huutamasta, niin meinaa mennä Javaltakin käskyt kuuroille korville. Monkey see, monkey do... Raivostuttavaa! Ollaan laitettu tuollaista yhtäkkiä nyt viimepäivinä alkanutta kuuroilua teini-iän piikkiin ja toivottavasti se jää pian pois, tai koirasta tehdään kintaat.

Itse tehty paracordpanta

Javalla ei tähän asti ole ollut asiaa muille huonekaluille kuin säkkituolille, mutta nyt päätimme hieman joustaa ja päätimme, että pyydettäessä Java saa tulla sohvalle (kuten kuvassa tuolla ylempänä näkyy). Minä ottaisin Javan sänkyynkin nukkumaan, mutta siihen Jari ei suostu.  Koiruus on vain niin iso, että se valtaa puoli sohvaa siinä retkottaessaan, mikä oli alkuperäinen syy kiellolle, mutta onhan se kiva välillä ahtautua koira kainalossa löhöämään...

Olen ihaillut paracord-narusta punottuja pantoja jo jonkin aikaa, ja nyt päätin sitten tilata Antassusta paracordia ja puolikurraketjun ja tehdä itse oman paracordpannan. Mustaa ja sinistä narua ja tulos näkyy kuvassa. Siitä tuli ehkä hieman iso, mutta hieno se on, vaikka itse sanonkin.