Home, sweet home & bye bye balls

Väsynyt poika

Tiistaina palasimme reissusta kotiin, ja huh, kun koiruus oli väsynyt. Sunnuntaina Java sai tavata Jarin veljeä ja tämän kahta lasta. Yllättävän nätisti osasi sessu olla, mitä nyt yhden kerran lipaisi pikkutyttöä poskesta. Java pitää kovasti lapsista ja haluaisi jokaista muksua lääppiä, mutta isoon koiraan tottumattomat lapset eivät yleensä suhtaudu yhtä rakastavasti lääppiviin koiriin, joten piti pitää Javaa kovasti silmällä pienten läheisyydessä.

Veljen lähdettyä suuntasimme Ylivieskaan tapaamaan Jarin siskoa, ja teimme vielä yllätysvierailun Jarin kummitädin luokse. Tässä vaiheessa koiranpoika oli jo ihan poikki. Kävin hakemassa sille autosta juomakipon ja sillä välin se piti pienen huutokonsertin perääni. Mammanpoika... Uupumuksesta selvimmin kieli nukahtaminen kahvipöydän viereen viidessä minuutissa. Javahan tosiaan ei oikein osaa rentoutua uusissa paikoissa kovin nopeasti, joten se täytyi olla tosiaan väsynyt, kun noin nukahti umpiuneen Jarin kummitädin kotia juuri tutkimatta.

Taas uimassa...

Maanantaina kävimme vielä kylässä Jarin tädin ja kummisedän luona. Kummisedän luona Java keksi taas alkaa vahtihaukkua löydettyään mansikkamaalta epäilyttää porukkaa eli Jarin kummisedän vanhemmat. Sisälle mennessä Java oli taas epänormaalin rauhallinen ja makoili välillä aloillaan ihan ilman käskyä. Ulkona puolestaan Java löysi tontin reunalta lammikon, johon tietenkin oli mentävä uimaan. Mietin hieman uskaltaako koiraan päästää sinne, kun vesi ei mitään puhtainta ollut, mutta päästettiin se kuitenkin ja että oli taas kivaa. Java uiskenteli edes takaisin ja kiipesi välillä rannalle hypätäkseen isolla loikalla takaisin veteen. Ihan älytön vesipeto tuosta on tosiaan kehkeytynyt.

Matkalla Jarin siskolle käväisin Kärkkäisellä ostamassa Javalle ison pallon, jolla se sai leikkiä sunnuntai-iltana. Pallo maksoi 3.60€ ja iloa siitä riitti noin kymmeneksi minuutiksi. Jotenkin ajattelin, ettei se saisi niin isoa palloa tuhotuksi alta aikayksikön, mutta mitä vielä. Potkiskelin palloa Javalle ja se nouti sitä tuhoten aina hieman lisää tuodessaan sitä takaisin. Ensin se onnistui kuorimaan osan pintakankaasta pois ja se jälkeen olikin helppo saada pallo kokonaan päreiksi. Noh, tulipahan opittua, että tuolle pitää ostaa vain jostain kestävämmästä materiaalista valmistettuja palloja. Betonista kenties?

Lyhytikäinen lelu

Tiistai-aamuna pakattiin taas laukut autoon ja matka kohti kotia alkoi. En tiedä osasiko Java yhdistää pakkaamisen ja laukut autoiluun, mutta autoon se ihan itse kömpi huomatessaan meidän valmistelevan lähtöä. Se kylläkin kömpi etupenkille, eikä omalle paikalleen taakse. Siinä se sitten istuskeli pelkääjän paikalla naamallaan ilme "Kotiin, kiitos?".

Kuten vähän epäilinkin, Java nukkui koko matkan kotiin. Yhden pysähdyksen teimme, jotta koira pääsi pisulle ja me syömään, mutta muuten väsynyt reissaaja nukkui tyytyväisenä takapenkillä. Sää oli hieman turhan lämmin ilman ilmastointia ajeluun, joten Java sai matkata märästä pyyhkeestä tehty viitta harteillaan ja köyhän miehen ilmastointina pidimme ikkunoita raollaan, jotta ilmavirta toisi helpotusta kuumuuteen. Reippaan viiden tunnin matkan jälkeen oltiinkin sitten kotona, jossa Java jatkoi matkauupumuksensa poisnukkumista omalla patjallaan.

"Joko mennään kotiin?"

Keskiviikkona Javalla olikin sitten kastraatio edessä. Aika oli varattu puoli kolmeksi, jolloin sitten etsiydyimme eläinlääkäriin. Omaa vuoroa odotellessa punnitsin Javan ja kappas vain, herralle oli tullut kilo lisää (34kg, iso poika). Pian meidät kutsuttiinkin sisään ja eläinkääri selitti toimenpiteen kulun ja antoi Javalle rauhoittavan pistoksen. Odottelimme, kunnes Java nukahti, jonka jälkeen meillä oli tunnin odotus. Koska eläinlääkäri oli ihan Jumbon vieressä, lähdimme ostoskeskukseen istumaan kahvilaan ja tekemään pienen kierroksen kaupoissa.

Tunti kului nopeaan ja palasimme takaisin eläinlääkäriin. Autosta noustessa kuulin sisältä koiran haukuntaa ja totesin Jarille, että haukku kuulostaa epäilyttävän tutulta ja sisälle päästyämme oli hoitaja vastassa, joka kertoi Javan olevan valmis ja hereillä. Herättyään se oli aloittanut huutokonsertin, joka sitten jatkui siihen asti, kunnes menimme hakemaan sen huoneesta, eli ulkona kuulemani tutuhko haukku oli Javan huutoa...

Tötteröpäinen ja hieman tokkurainen koiruus autettiin autoon ja ajoimme kotiin. Java nukkui jokusen tunnin lääkehuuruja pois, ja heräsi sitten pirteänä hieman kahdeksan jälkeen. Se sai pienen annoksen ruokaa, jonka jälkeen se olikin oma itsensä ja tuli häntä heiluen ja lelu suussa pyytämään, josko joku leikkisi sen kanssa. Vaikka tarmoa olisi ollut, emme lähteneet pientä pissatuslenkkiä pidemmälle ensimmäisenä iltana, mutta torstaina sitten jo pidensimme lenkkiä ja tänään iltalenkki oli jo ihan normaalipituinen. Olimme varautuneet kipeään ja vinkuvaan koiraan, joten oli todella iloinen yllätys, ettei tuo ole ollut moksiskaan haavasta vaikka ei ole saanut kipulääkettä leikkausessa saamansa lääkkeen jälkeen. Ainoastaan puhdistuksen jälkeen haavaa hieman kutittaa, joten silloin saa kerran tai pari olla käskemässä koiraa jättämään haava rauhaan.

Kauluria oli tarkoitus pitää öisin, mutta siitä ei tullut mitään. Heti saadassan kaulurin kaulaan Java alkaa läähättää stressaantuneena niin nopeasti kuin keuhkoista pääsee ja saa totaalisen stressihalvauksen. Keskiviikkoiltana se seisoi viisi minuuttia paikoillaan kauhuissan kaulurista liikuttamatta lihastakaan ennen kuin käskin sen tulemaan sängyn viereen, johon ajattelin käskeä sen makaamaan, mutta kauhuissaan oleva koiraparka yrittikin kiivetä sänkyyn päästäkseen syliini... Otimme sitten suosiolla kaulurin pois; miksi kiusata toista turhaan, kun ei Java oli kovinkaan kiinnostunut haavasta. Väkersin sille sitten vanhasta t-paidasta "vaipan", jota se pitää öisin varmuuden vuoksi.

Haava näyttäisin alkavan parantua hyvin, ainakin näin parin päivän perusteella. Se ei vuoda mitään eikä ole mitenkään ärtyneen näköinen, vaan siisti eikä ole kovin kipeäkään, koska Java antaa suuremmitta vastalauseitta putsata sitä. Ainoa ilmennyt haitta taitaa olla Javan saamista lääkkeistä aiheutunut ripuli. (Ainakin oletettavasti johtuu lääkkeistä, koska ei ole saanut mitään normaalista poikkeavaa ruokaa.) Eilen jo oli maha löysällä ja tänään täydellä vesiripulilla, mutta sen pitäisi kuulemma mennä aika nopeasti ohi. Toivottavasti meneekin.

Nyt sitten mennään reilu viikko (tai katsotaan miten haava paranee) hihnalenkkilinjalla ja otetaan rauhallisesti. Opetellaan ajankuluksi ja aktivoinnin vuoksi uusia temppuja ja odotellaan alkaako pallien puutoksella olla jotain vaikutusta koiruuden käytökseen.