Noutamista ja pientä retkeä

"How you doin'?"

Haluan vähemmän reaktioherkän koiran. Pfft! Javan mielestä sen kuuluu rynnätä mukaan, jos jossain tulee koirille kinastelua. Kolmesti se on puistossa rynnännyt mukaan, jos muille pojille on tullut kinaa ja ajattelin, sen menneen "auttamaan" tuttua urosta panemaan tuntemattomalle vastaan, mutta nyt tiistaina tokotreeneissä se karkasi paikkamakuusta viereisen koirapuiston aidan luokse, kun puistossa aidan lähellä tuli parille tuiki tuntemattomalle labbikselle riitaa. Karjuin koiran sitten takaisin, mutta millähän ihmeellä moista intoa mennä mukaan tappeluun kouluttaisi pois...

Tiistain treenit eivät muutenkaan olleet onnistuneimmasta päästä. Mukana oli pitkästä aikaa eräs nuori valkkariuros, josta Java ei pidä yhtään. Valkkariuroksella on tapana tuijotella ja hieman muutenkin provosoida, ja meidän karva-aivohan tosiaan provosoituu helposti. Valkkarin paikallaolo selkeästi häiritsi Javaa ja itsekään ei voinut täysin keskittyä treenaamiseen, kun piti pitää silmällä, että pidimme pienen etäisyyden valkkariin ja ettei Java hermostu tuijotukesta tai jostain muusta. Treeniporukkaan kuuluu muitakin uroksia, mutta ainoastaan tämä valkkari on Javalle kuin punainen vaate härälle. Kai saan toivoa, että iän ja pallien lähdöstä johtuvan hormonitoiminnan ansiosta sekä provosoitumiskynnys että halu lähteä riitelemään alenevat tulevaisuudessa? Itsensä huijaamista? ...Näkee sitten tulevaisuudessa, onhan tuo otus kuitenkin vielä nuori, eikä vielä taida olla henkisesti ihan kehityksensä päätepisteessä.

Väsy...

Kastraatiosta puheenollen, pieniä muutoksia taitaa olla havaittavissa. Jalkaa ei ehkä nostella yhtä usein kuin ennen vaan herra lorottelee rakkonsa tyhjäksi, eikä säästele merkkaamista varten. Mietin myös olisiko kastraatiolla osuutta asiaan, kun Java yritti puistossa saada erästä labbisurosta leikkimään kanssaa, vaikka normaalisti Java vain komentaa tätä. Nytkin Java hieman komensi, mutta sitten alkoikin läimiä toista tassuilla yrittäen saada tätä painimaan kanssaan, sitten se hieman komensi taas, kunnes heittäytyi maahan labbiksen eteen "Käys nyt painimaan!" ja sitten taas komennettiin ja lopuksi Java alkoi repiä labbista korvista. Labbisparka ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, kun yleensä Javalta saa vain hieman hammasta, jos labbis on erehtynyt yrittämään saada Javaa leikkimään. Odotan mielenkiinnolla mitä Java tekee seuraavan kerran, kun osutaan tämän labbiksen kanssa puistoon samaan aikaan.

Torstain treenien jälkeen menimme Javan kanssa niitylle treenikaveriauspain kanssa katsomaan tapahtuisiko ihme ja alkaisivatko pojat leikkiä. Ihmettä ei tapahtunut, mutta Java oli nätisti. Pieni ponneton ärähdys kepinpalan perään, mutta muuten osasi käyttäytyä. Java jopa haukkui päin auspain naamaa leikkiinkutsukiljuntaansa, mutta viesti ei mennyt perille. Noh, eihän sitä leikkiä edes tarvitse, kunhan osaa olla nätisti myös niiden urosten kanssa, joita ei olla tapailtu yhtä ahkeraan kuin meidän puistokavereita.

Noutaja.

Treeneissä torstaina otettiin hieman noutoharjoittelua. Ostin reipas viikko sitten noutokapulan ja siitä asti olemme harjoitelleet pitoa ja noutamista. Javahan osasi tuoda pallon/kepin takaisin jo ennestään, mutta minun suureksi ärsytykseksi noutokapulan pitäminen suussa osoittautui vaikeaksi. Viikko taisi mennä ennen kuin Java koki ajaa-elämyksen ja tajusi, että kun kapulan ottaa suuhun, se myös pidetään siellä eikä heitetä emännän varpaille. Ja tuon tajuttaan meillä olikin jo kasassa noudolta näyttävä nouto. On siinä vielä harjoiteltavaa otteen parantamisessa, nopeuden nostamisessa ja pienen käsiohjauksen poistamisessa, mutta olen todella tyytyväinen, että viikossa saatiin noinkin hieno nouto aikaa lähes tyhjästä.

Kokeilin myös yksi ilta pellolla pientä tunnistusnoutoa. Tökin nelisen keppiä lähekkäin niihin itse koskematta ja lisäsin mukaan viidennen, jota käpäilin kunnolla. Lähetin Javan hakemaan ja muutama nuuskaisu ja karvakorva nappasin oikean kepin suuhunsa. Ei kylläkään palauttanut, mutta jos Java osaa tunnistamisen jo, niin ei palautuksen opettaminen vaikeaa ole. Java on oppinut tunnistamisen ihan itsekseen. Jos heitän kepin pusikkoon, niin Java etsii oikeaa keppiä niin kauan, että se löytää sen, eikä koskaan tuo jotain random tikkua tilalle. Treeneissä testasin tätä myös kerran. Oma kapulamme ja kaverin kapula olivat vierekkäin ja käskin Javan hakemaan, se nuuskaisi kaverin kapulaa ensin ja sitten nappasi oman suuhunsa. Fiksu poika.

Torikoira.

Lähdimme yksi päivä Jaria vastaan Helsingin keskustaan. Pentuna kävimme viimeksi totuttamisen vuoksi, mutta nyt moiset retket ovat jääneet, koska asiaa keskustaan koiran kanssa ei ole ja jotenkin on vaivalloista lähteä ihan vain lähtemisen vuoksi. Nyt jaksoin vaivautua, kun halusin nähdä miten tuo käyttäytyy. Ihan hyvin meni, hieman oli "missä ollaan, minne mennään" -täpinää koiran askelluksessa, mutta muutamalla muistutuksella käveli nätisti vierellä. Kävelimme Kaisaniemen puiston kautta ja Rautatieaseman läpi odottamaan Jaria Rautatientorille. Istuskeltiin katselemassa torilla kulkevia ihmisiä ja tulipa siihen turistipariskuntakin kysymään saavatko he ottaa koirasta kuvan. Annoin luvan, mutta Javaa hieman epäilytti tuntematon pariskunta ja se sitten päätti päästää vahtihaukut turisteille. Hölmö... Rauhoittui kyllä kun kuvaajat jatkoivat matkaansa. Ihan kiva pieni kaupunkiretki koiruuden kanssa, mitä nyt bussissa tuo kitisi hieman tylsyyttään, mutta muuten käyttäyty ihan nätisti.

Mätsärikäpälöintiä.

Käytiinpä Kulkureiden järjestämissä mätsäreissäkin Hakunilan urheilupuistossa. Päivä oli ihan kamala ja satoi lähes koko ajan, mutta sitkeästi seistiin sateessa. Punainen nauha saatiin, mutta ei päästy palkinnoille. Meidän pitäisi Javan kanssa harjoitella parempaa ravia, koska luulen meidän karsiutuneen pois Javan ei-niin-nätin vierellä ravaamisen takia. Hieman päristelyä muille koirille omaa kehää odotellessa karva-aivo päästeli, mutta kaikenkaikkiaan oli ihan suhteellisen nätisti, vaikka kävelimme koirien ja ihmisten seassa katsomassa mitä mätsärikojuissa oli tekeillä ja tarjolla.