Takaiskua ja koirapuistoilua

Ei pitäisi mennä kehumaan, koska sitten ihan varmasti menee homma päin prinkkalaa. Javan koiranohitukset menivät jo niin mallikkaasti, kuten jo hehkutin, mutta nyt herra on taas keksinyt kyräilyn, karvat pystyssä tepastelun ja pöhisemisen toisen koiran tullessa vastaan. Nooh, nytpä lähdetään sitten hoitamaan asiaa hieman toiselta kannalta. Nyt ollaan enemmänkin yritetty estää huonoa käytöstä, joten seuraavaksi aletaan muuttaa käytöstä vastaehdollistamalla.

PetNetstoren tilaus tuli. Paketti sisälsi koiran.

Jostain syistä x ja y olen ollut jotenkin skeptinen vastaehdollistamista kohtaan (Siinähän - muka - vahvistetaan huonoa käytöstä!), mutta nyt hieman enemmän asiaa ajateltuani ja tutkittuani huomasin, että ideahan on mitä järkevin ja toimivalta kuulostavin, joten ehdotimpa Jarille, että aloitetaanpa ohitusharjoitukset vähän kuin alusta. Vastaehdollistamisessa ideana on saada koiran mielleyhtymä/tunnetila ärsykkeeseen muuttumaan eli tässä tapauksessa vastaan tuleva koira tarkoittaa ruokaa, eikä pöhinän ja jäykistelyn aihetta. Kun teinipelle oppii tämän, voidaan alkaa liittää mukaan myös haluttua ohituskäytöstä.

Java joutuu ainakin näin alkuun taskuruokinnalle. Aamusta saa säälistä pienen annosken ruokaa kuppiin, mutta muuten päivän ruoka tulee palkkana tempuista ja tietenkin ohituksissa. Kun koira ilmestyy lenkillä karva-aivon näköpiiriin alkaa klikkeri laulaa ja namupussibaari aukeaa.

Eilinen oli ensimmäinen päivä tällä taktiikalla ja jo nyt meni ihan mahdisti. ...toivottavasti ei ollut vain jotain alkuhuumaa, vaan todiste, että oikeilla raitella ollaan ja tavoite (eli ohitus ilman mitään pälleilyä) on saavutettavissa... Katsotaan miten sujuu. Onneksi Java ei ole mikään oikea remmirähjä, joka huutaa kurkkusuorana jo nähdessään vilauksen toisen koiran hännästä (kuten eräs naapuruston saku) vaan ainoastaan kohtisuorat ohituksen kapealla pyörätiellä saavat aikaan herrassa idioottimaisuuksia, ja silloinkin onneksi "korkeintaan vain" pientä pörinää.

Lilon kanssa kerjuulla.

Käytiinpä treffaamassa treenikaverin pientä hippettivauvaa. Java on yleensä varovainen pienempiensä kanssa, mutta tämä pikkuneiti sai kyllä muutamaan otteeseen omaan silmään liian kovaa kyytiä. Onneksi vauveli on rento ja reipas otus, eikä tuntunut ottavan nokkiinsa, vaikka meni hieman mukkelismakkelis.

Viimeviikkojen onnistuneiden uroskohtaamisten innoittamana olemme uskaltautuneet Javan kanssa koirapuistoilemaan lähipuistoista suurimmassa ja aktiivisimmassa puistossa. Todella hyvin on mennyt. Yhteenkään tappeluun Java ei ole joutunut, vaikka on pariinkin otteeseen sanonut kovan sanan muutamalle urokselle, jotka ovat olleet liian vakuuttuneita, että teiniherra on narttu, jonka selkään sopii hyppiä. Ja parista nuoresta uroksesta (mali ja saku) herra ei jostain syystä tykännyt ja hieman äksyili näille (mutta nuori bokseriuros ja eräs toinen saku taasen ovat mitä parhainta painiseuraa), mutta muuten loistavaa. Koirapuistokoira, ainakin melkein.