Tylsää yksin ja nenähommia

Yksiolon opettelu aloitettiin heti pikku-Javan kotiuduttua meille. Aluksi käytiin vain vilahtamassa rappukäytävässä tai käytiin pikaiseen makkarissa suljetun oven takana. Äkkiä kuitenkin huomattiin, ettei meidän lähtö ollut Javan mielestä iso juttu ja yksinoloaika pitenikin nopeasti roskanvientireissusta kauppareissuun ja pidemmäksi. Missään välissä ei minkäänlaista eroahdistuksen merkkiäkään ole ollut, mutta tylsyyden kanssa on ollut välillä ongelmia. Meidän karva-aivon mielestä yksinollessa on oiva mahdollisuus tehdä sitä kaikkea kivaa, mitä tylsät omistajat eivät kotonaollessaan anna koiraparan tehdä. Isoimpana idioottimaisuutena on keittiötasosurffaaminen ja kaiken tasoille jääneen varastaminen "leluksi".

Röhläke ja valas

Java ei viime aikoina ole juurikaan ollut pitempiä aikoja yksin. Minä kirjoitin loppukevään inssityötäni kotona ja kesän valmistujaisten jälkeen olen ollut työttömänä, joten Javan yksinolot ovat rajoittuneet lähinnä kauppa- ja kirjastoreissujen kaltaisiin korkeitaan muutaman tunnin pätkiin. Javalle ei niin lyhyissä ajoissa ole tylsää tullut ja olemme toivoneet, että tasosurffaaminen olisikin unohtunut. Viikonloppuna päätimme jättää pojan kotiin mennessämme vaihtamaan autoon talvirenkaat tätini luokse. Kotiin palattuamme odotti "ihana" yllätys; herra oli tutkinut taas keittiötasoja ja vetänyt alas leipälaatikon joka oli mennyt päreiksi ja jonka sisällä olleet ruisleivät (lähes täysi paketti) karva-aivo oli sitten vetänyt kitusiinsa. Nyt pitääkin sitten ottaa aivan kaikki pois tasoilta. Tasosurffaamista on hankala saada pois, koska on palkitsevaa löytää syötävää ja "leluja" tutkiessaan kiellettyjä paikkoja. Emmekä myöskään pääse toiminnasta herraa torumaan, koska Java tietää, ettei meidän kotonaollessamme saa tutkia tasoja - ei vaikka kuinka ihanaa herkkua olisi jätetty esille... Pitää vain muistaa nyt sitten jättää tasot putipuhtaiksi ja tyhjiksi ja toivoa, että surffaaminen loppuu ajan kanssa, jos saaliiden löytäminen loppuu.

Minulla on käynyt mielessä, että olisi hauska opettaa Java kantarellikoiraksi, mutta meistä kumpikaan ei syö sieniä (tai edes varmaan tunnista koko kanttarellia), niin koko juttu on jäänyt vain ajatukseksi. Perjantaina kuitenkin sain kesken iltalenkin inspiraation, että nyt me aloitetaan hajuerottelun opettelu, ei kylläkään sienillä vaan teellä tai kahvilla. Meiltä ei löytynyt mitään sopivia purkkeja hommaa varten, joten tein foliosta "hajutyynyjä". Ensimmäiseen tyynyyn laitoin limsapullonkorkillisen kahvinpuruja ja kun tyynyn merkkaaminen alkoi sujua, lisäsin leikkiin mukaan toisen ja lopulta kolmannen tyynyn, joissa sisällä on vain talouspaperia. Kahvinhajun tunnistaminen alkaa sujua, joten eiköhän kohta voida lisätä mukaan myös muita hajuja häiriöksi. Ja kun kahvi sujuu täydellisesti, varmaan opetellaan jotain muitakin hajuja (mausteita?).

Viime viikon tokotreenit menivät jo hieman paremmin. Ylipalkkasin Javaa eli annoin sille enemmän palkkaa kuin sen taso ehkä oikeasti vaatisi ja muutaman kerran vein sen "jäähylle" kentän reunalle. Paikkamakuussa esimerkiksi kävin palkkaamassa lähes joka 30s hiljaaolosta. (Mutta jostain kumman syystä se nousi kahdesti seisomaan kesken makuun!) Oli se taaskin innokkaana puuhaamassa, mutta kitinää esiintyi huomattavasti vähemmän kuin mitä esimerkiksi edellisellä viikolla. Ehkä tämä tästä...

Meillä oli taas puisto-onnistuminenkin! Kävelin lenkin päätteeksi koirapuiston ohi, jossa oli vieras saku-uros. Menimme Javan kanssa portille ja juttelin sakun emännän kanssa hetken. Päätimme kokeilla tulevatko pojat toimeen ja menimme Javan kanssa sisään. Jälleen piti hieman nostella harjaa, mutta muuten meni ihan täydellisesti. Hetken jäykisteltyään Java leikki saku-uroksen kanssa. Ne juoksivat kilpaa, painivat ja hyppivät toisiaan päin kuin mitkäkin pahaiset pennut. Hieno teinipelle! Toivottavasti nämä meidän urostreffit jatkuvan samaan malliin tästä eteenpäinkin.