Ja nyt jouduttiinkin saikulle...

Olimme Javan kanssa eilen palaamassa iltalenkiltä. Kävelimme kuntopolkua metsän keskellä, jossa yleensä annan Javan juoksennella vapaana. Päästin Javan nytkin vapaaksi ja se ampaisi kipittelemään edelleni polun reunaan. Jatkoimme jonkin aikaa matkaa minä kävellen polkua ja Java seilaten metsänreunassa, kunnes herra pysähtyi nuolemaan etutassuaan. Ajattelin siihen tarttuneen jonkin roskan ja jatkoin matkaa asiaa sen kummemmin huomioimatta. Hetken kuluttua Java kuitenkin pysähtyi uudestaan nuolemaan tassuaan ja tällä kertaa päätin katsoa mikä siinä on.

Otin tassusta kiinni ja käänsin sitä valoon. Valaistus oli huono, mutta kuitenkin näin, että jalan isossa polkuanturassa on iso haava, josta virtasi verta. Soitin Jarille, että tulee hakemaan meidät autolla ja ottamaan mukaan paperia ja muovipussin. Koska olimme vielä metsän keskellä, oli meidän pakko kävellä hyvän matkaa ennen kuin pääsimme Jarin ja auton luokse. Kääräisimme tassun muovipussiin, ettei auto tahriutuisi vereen ja ajoimme kotiin.

Kotona katsoimme paremmassa valossa haavaa. Se oli isohko. Noin peukalonpään kokoinen palanen anturaa roikkui pienen nahanpalan varassa ja verta vuosi paljon. Jari suihkutteli haavan puhtaaksi minun soittaessani eläinlääkärin päivystykseen. Päivystyksessä suositeltiin tulla näyttämään haavaa. Laitoimme tassun kääreisiin ja lähdimme päivystykseen.

Eläinlääkärissä oli kiireinen yö ja jouduimme odottelemaan hyvän aikaa ennen kuin lääkäri ehti tulla jalkaa katsomaan. Lopulta kuitenkin pääsimme sisään. Lääkäri putsasi haavaa ja totesi, että roikkuvaa palasta ei voisi tikata kiinni vaan se on irrotettava. Hän puudutti tassun ja leikkasi palan irti. Java ei pitänyt ollenkaan tassun käpälöinnistä, joten touhu meinasi mennä hieman painimiseksi. Lopulta Javalle päätettiin antaa pieni annos rauhoittavaa, koska lääkäri päätti yrittää tikata haavaa hieman pienemmäksi. Hän ompeli tassuun jokusen tikin, mutta sanoi, ettei ole mitään takeita, että tikit pitävät, koska haava oli iso ja pahassa paikassa. Hyvällä tuurilla ne pitävät ja haava paranee nopeammin ja siistimmin. Lopuksi hän sitoi tassun ja laittoi vielä suojaksi kumihanskan, ettei jalka kastuisi kotimatkalla.

Potilas Konginsa kanssa.

Kolme tuntia myöhemmin olimme taas kotona, mutta kumihanska oli mennyt kuitenkin rikki matkalla autoon ja autosta pois ja tietenkin side oli kastunut. Avasimme paketin, putsasimme haavan ja sidoimme sen uudelleen samoihin kääreisiin, joista olin ensin leikannut likaiset osat pois. Tänään sitten kävin hakemassa heti aamusta sidetarpeita ja herran antibiootit. Haava putsattiin taas ja sidottiin täysin puhtaisiin kääreisiin.

Kahden viikon päästä on tikkien poistaminen ja nyt vain toivotaan, että ne pitävät. Antibioottikuuria kestää 10 päivää. Eräässä Pärstäkirjan koiraryhmässä eräs kommentoi haavapostaukseeni, ette heillä vastaavan haavan paraneminen kesti kuukauden. Nyt sitten onkin edessä varmaan sekä koiralle että omistajille rankka kuukausi, kun jalkaa pitäisi lepuuttaa ja varoa, mutta teiniherra ei varmasti muutamaa päivää kauempaa haluaisi olla aloillaan. Pitänee vain yrittää keksiä sille kaikenlaista pääkoppaa väsyttävä puuhaa, kun liikuntaa pitää rajoittaa rajusti.