Rauha maassa jälleen

Tossu.

...vaikka ei onneksi mitään suurempaa seinille kiipeilyä sairaslomalla onneksi harrastettukaan. Muutama päivä tikkaamisen jälkeen meni hyvin pelkillä minilenkeillä. (Hyvä tietää, että otus kestää hyvin useamminkin lepopäivän.) Näiden muutaman päivän jälkeen herraa alkoi sitten hiljalleen tympiä liikunnan vähyys, joka sitten näkyi lisääntyneenä vetoleikin ehdotteluna ja yleisenä jaloissapyörimisenä. Ulkonakin toljotettiin ihan kaikkea kuin ei olisi kävelijää tai autoa ennen nähnyt. Mökkihöperö koira... Ajankuluksi tehtiin sisällä temppuja ja koiruus sai päivittäin raakaluita, tai Kongin suoraan pakkasesta. Lisäksi hajuerottelua harrastettiin ja opeteltiin me uusi temppukin eli keittiön kaappien ja laatikoiden sulkeminen. Lisäksi sairasloma-arkeen kuului haavan päivittäinen putsaaminen ja haavasiteiden vaihto. Jokusen päivän Java pyöri jaloissa rasittavaksi asti, mutta kyllä se siitä sitten rauhoittui jonkin verran sairasloman loppua kohti. Taisi antaa periksi ja alistui kurjaan kohtaloonsa lenkittömästä elämästä.

Nyt taas on normaalin rauhallinen poika.

Eivätkä ne tikit sitten tietenkään pitäneet. Noin viikko ompelun jälkeen kaksi tiukinta tikkiä olivat revenneet toisesta päästään irti, joten poistin ne kokonaan. Viime tiistaina sitten loputkin neljä käytiin poistattamassa eläinlääkärissä. Olisi niiden poistaminen kotonakin itse onnistunut, mutta poisto kuului hintaan ja halusimme mielipiteen miltä haava näyttää. Ja ihan hyvältähän haava hoitajankin mielestä näytti. Kävelylenkkeily palasi samana iltana päiväohjelmaan, kun ensin oli ostettu kunnolliset suojatossut, ja juoksemaankin todennäköisesti saa herran päästää jo muutaman päivän päästä. Onneksi haava lähti paranemaan noin hyvin koostaan ja tikkien pettämisestä huolimatta.

Treenihallillakin kävimme kesken sairasloman. Kävimme istumassa hallinnurkassa muiden treenatessa. Olimme hallilla puolitoista tuntia, eikä tuo karva-aivo tajunnut hiljentyä kokonaan ollenkaan. Rauhoittui kyllä makaamaan, mutta piti pienen pientä kitinää. Oli niin suuri vääryys joutua olemaan tylsästi tekemättä mitään muiden haukkujen pitäessä treenejä. Minulla olisi kyllä ollut mukana meillekkin tekemistä, mutta herra ei hiljentynyt kokonaan, niin puuhatarvikkeet pysyivät laukussa. Viime keskiviikkona jatkoimme samaan malliin ja nyt otus oli hiljaa sen hetken, että pääsimme välillä tekemäänkin jotain. Teimme hieman hajuerottelua ja muuta pientä pitäen välillä taukoa, jonka aikana koiran piti rauhoittua olemaan hiljaa. Ehkä tämä tästä, jatkentaan rauhoittumisharjoituksia.

Viikonloppuna on Lemmikkimessut Messukeskuksessa, joihin olisi tarkoitus suunnata kaverin kera tutkimaan mitä kivaa nähtävää olisi ja ehkäpä mukaan voisi tarttua jotain messutarjouksiakin.