![]() |
Lenkillä syksyisellä metsäpolulla. |
Vaikka tosiaan yleensä nykyään puisto on kuollut, olemme muutamaan otteeseen törmänneet muutamaan pikku penneliin. Pikkuisesta ranskiksesta ja bretonipennusta Java ei ollut kiinnostunut, mutta se tykästyi kovasta nelikuiseen amstaffi-rotikkatyttöseen, johon olemme muutaman kerran törmänneet. Rohkea pentu käy suoraan Javan "kimppuun" ja herra vain nauttii. Pentu on ehkä kolmanneksen Javan koosta, mutta onneksi meidän teiniherra osaa ottaa kokoeron huomioon ja osaa painia pikkuisen kanssa ihan nätisti.
Koiratreffailua harrastettiin keskiviikkona, kun poikkesimme Sipooseen tapaamaan erästä seropineitiä (aiemmin tapaamamme holsku-sakuneidin omistajan toinen koira). Kiersimme yhdessä peltolenkin, mutta enemmän itsekseen menemistä koirat harrastivat, kuin yhdessä leikkimistä tai juoksemista. Seropineitiä taisi pellon hajut kiinnostaa enemmän kuin Java. Lenkin jälkeen pääsi holsku-sakuneitikin moikkaamaan Javaa. Muilla tapaamiskerroilla ne ovat vähän juosseet yhdessä, mutta yllätykseksemme parivaljakko pisti tällä kertaa ihan kunnolla painiksi. Javalla näytti olevan kivaa siitäkin huolimatta, että koiraneiti keksi alkaa yrittää hieman alistaa Javaa hyppäämällä tämän selkään...
Onneksi tuttuihin kavereihin voi törmätä muuallakin kuin puistossa. Olimme tänään kävelyllä pellolla, kun törmäsimme puistosta tuttuun doggikaveriin. Pojat eivät tainneet aluksi tunnistaa toisiaan pienestä pärinästä päätellen, jota herrat pitivät jouduttuaan yllättäen kuonokkain, mutta kun pääsivät juoksemaan vapaana, kaikki oli hyvin. Emme ole nähneet doggipoikaa yli kuukauteen, joten oli ihan hauska lyöttäytyä seuraan kiertämään peltoa ja vaihtamaan kuulumisia dogin emännän kanssa koiruuksien juoksennellessa yhdessä. Pientä painiakin pojat lenkin aikana harrastivat ja tietenkin piti myös käydä sotkemassa itsensä kuraisessa ojassa (Java lähinnä sotki itsensä ja sen jälkeen kävi sotkemassa myös kaverin). Taisi olla rankaa juosta kaverin kanssa, koska koiruus vetelee patjallaan sikeitä, vaikka yleensä tähän aikaan se tarkkailee, että eikös ole jo iltaulkoilun aika.
Arkikäytöksen puolella ollaan taas menty hyvään suuntaan. Meidän ainoa varsinainen murheenkryyni eli toisten koirien ohittaminen on mennyt viime aikoina todella mallikkaasti. Vieläkin nousee välillä harja pystyyn, mutta muuten ohi mennään niin nätisti, että tulee ihan hyvä mieli itselle. Kunhan täpistely vieraassa paikassa saadaan vielä hallintaan, niin meillähän on lähes täydellinen sessu. (Pikkuvikoja ja koulutettavaa on paljonkin edessä, mutta näin pääasiassa Java on erittäin hieno poika.)
No nyt kun on hallivuoro saatu, niin todellakin menette tokokokeeseen! Painostan sua jatkossa ikuisesti. :)
VastaaPoista