Herraneiti Java

"Tää on mun hattu."

Keskiviikkona oli nyt sitten ensimmäiset hallitreenit. Ihan hyvinhän ne meni uudesta (sisä)tilasta huolimatta. Oma yli-innokas tokokoiraitsensä Java oli. Tuota yli-innokkuutta pitäisikin nyt alkaa hieman karsia. Hyvinhän se innokkaana tekee, mutta yli-innokkuus tuo mukanaan kitinää ja se pitäisi karsia pian pois. (Paikkamakuu!) Helpommin sanottu kuin tehty... Kotona Java on saattanut kitistä esim. ruokaa odottaessaan, mutta viime aikoina pienestäkin ininästä koira lentänyt vessaan "jäähylle", jonka ansiosta kotipiippailu on vähentynyt reippaasti. Nyt ensi keskiviikkona ajattelin kokeilla tokotreeneissä jotain vastaavaa, esim. vien koiran jäähtymään jonnekin nurkkaan hetkeksi, tai sitten ihan heitän sen ulos asti (ja jätän hihnan oven väliin). Voipi olla, että ensi keskiviikko pyhitetään kokonaan rauhoittumisen harjoittelulle, jos jäähy ei riitä... Virettähän on meidän koiruudella helppo nostaa, mutta tosiaan tuo viretilan laskeminen on asia erikseen.

Lenkillä.

Tuossa eräänä päivänä päätettiin lenkki koirapuistoiluun. Isojen puolella oli tuntematon seropiuros, joten menin tyhjään pienten aitaukseen. Juttelen aidan läpi uroksen omistajan kanssa ja Java kävi vähän seropiurokselle haukkumassa, mutta toista ei kiinnostanut. Kysyinkin sitten uskallettaisiinko me Javan kanssa tulle kokeilemaan miten käy, jos siirrymme isojen puolelle. Nainen sanoi, että hänenkin koiransa on leikattu ja voimme tulla ja niin menimme. Harja tietenkin Javalla nousi, kun vierasta urosta meni nuuskimaan, mutta ei muuta. Seropiuros nuuski takaisin ja menetti sitten kiinnostuksensa. Hetken kuluttua puistoon tuli pari koiraa lisää. Sakunarttu ja kultsu-uros. Otin tietoisen riskin ja jäin puistoon, vaikka kultsu-uros oli tuntematon. Tappelusta ei ollut tietoakaan, koska kultsun mielestä Java oli mitä ihanin narttu. Se nuoleskeli Javan haaraväliä innoissaan ja nylkytti ilmaa... Se jopa ryömi Javan alle päästäkseen paremmin pesemään meidän herran paikkoja. Lopulta se selkäänkin yritti, mistä Java ei pitänyt lainkaan. Javan ärähdyksestä kultsu ei ollut moksiskaan, mutta olen aika varma, että pallillisen Javan kanssa olisi tullut tappelu. Lopulta kultsun emäntä laittoi koiransa kiinni ja vaihtoi toiseen aitaukseen, kun hormonihyrräherra ei millään osannut jättää Javaa rauhaan. Onhan tuo tavallaan kurjaa, että Javaa kohdellaan noin, mutta kuitenkin mieluummin siedän muiden urosten yritystä nousta Java-"nartun" selkään kuin ärinää ja tappeluita. Pitää alkaa varovasti kokeilla muitakin uroksia, josko niidenkin mielestä Java ei olisi enää tappelun arvoinen uros. Tämä kultsu-uros oli nyt toinen tuntematon uros, joka on kohdellut Javaa kuin narttua.

Taas törmättiin uuteen koiranpentuun puistossa. Sinne eksyi nimittäin meidän kanssa samaan aikaan nelikuinen irlanninsusikoirapentu. Ajattelin koiran tullessa puistoon, että tuleekohan urostesti, mutta koiran lähtiessä liikkeelle tajusin sen olevan koostaan huolimatta pentu. "Pikkuinen" pentu oli aikalailla saman kokoinen kuin Java eli siitä kasvaa ihanan iso. (Java! Mikset ole jättiläinen myös... Isot koirat on ♥.) Java ei hirveän innoissaan pennusta ollut, mutta kun pentu aikansa Javaa kävi näykkimässä ja ärisemässä päin naamaa, niin sai se lopulta Javan hetkeksi painimaan ja juoksemaan kanssaan. Todellan symppis ja helluinen penneli.

Treenitasku by Heidi.

Java on söpöillyt viime aikoina keksimällä tv:n ihmeellisen maailman. Varsinkin saatuaan luvan tulla sohvalle, se saattaa alkaa katselemaan televisiota. Lauantainen Avara luonto ainakin tuntui olevan herran mieleen. Ensin se tuijotti kauan aikaa ruutua sohvalta ja lopulta meni ihan kuono telkkussa kiinni katsomaan mikä ihmee lintu siellä valolaatikossa on. Eikä ollut ensimmäinen kerta viime aikaoina, kun koiraherra tuijotta herkeämättä mitä telkussa tapahtuu. Toinen söpöhkö pieni juttu, jonka Java keksi sattui tuossa eräänä aamuna. Java oli edellisenä iltana pilkkonut keppiä puistossa ja nähtävästi onnistunut nielaisemaan muutaman murusen puuta, jotka sitten halusivat tulla ylös. Java tuli ensin herättämään minut tökkäämällä nenulla minua naamaa ja jäi sitten viereen nuolemaan huuliaan. Tajusin heti, että pian herra puklaa ja menimme sitten pois maton päältä oksuamaan puunmurut ulos. Oksentamisesssa ei tietenkään mitään söpöä ole, mutta minusta on jotenkin älyttömän helluista, että Java halusi herättää minut kertokseen, että sillä on huono-olo ja oksettaa. Minun vauveli.

Olen himoinnut jo jonkin aikaa joko treeniliiviä tai treenitaskua, mutta niiden hinnat vain hirvittävät. Liivien varsinkin, joten ei ole tullut moisia osteltua. Nyt viime viikonloppuna sain idea tehdä itse itselleni treenitaskun, kun ompelukonekin minulta nykyään löytyy. Kävin hakemassa Eurokankaasta palasen jämäkangasta ja pätkän nylonnauhaa ja pikalukon ja kiinnitysrinkulan nappasin tarpeettomasta pannasta. Yksi ilta siinä meni, että treenivyön väkersin. Tuli siitä toki kotitekoisen näköinen, mutta kuitenkin sen verran onnistunut, että kyllä sitä käyttää kehtaa. Tuli kätevä olo, kun sain aikaan jotain käyttökelpoista ompelukoneella, vaikka en ole mikään pro käsitöissä.