Lattiatasopainia ja mutakävelyä

Painia.

Kaveri kävi viikko sitten kylässä meillä vanhempiensa mäykkypapan kanssa. Itseä jännitti mitä meidän herra tykkää tuntemattomasta (ja leikkaamattomasta) uroskoirasta omassa kodissaan. Mielessä kävi ehdottaa kaverille, että voisi tehdä ensin yhteislenkin koirien kanssa, mutta toisaalta pienet koirat ja seniorit eivät ole olleet Javalle ongelma, joten ehdotus jäi tekemättä.

Ensimmäiset 10 minuuttia iskettiin kipinää hieman puolin ja toisin (syyt laitan kyllä lähes kokonaan meidän ääliön niskoille). Usea poskipuhuttelu ja hemmettiinhäätö myöhemmin Java tajusi, ettei mäykkyherra olekaan mikään vihollinen, vaan ihan kiva kaveri, jonka kanssa voi laittaa jopa painiksi. Kokoeroa herroilta löytyi reippaat parikymmentä kiloa, mutta onneksi Java keksi ihan itse kompensoida kokoeroa heittäytymällä maahan ja "painimalla" sitten kyljellään tai selällään.

Herrojen leikit olivat kylläkin hieman erit, vaikka olivatkin ihan yhteensopivat. Mäykkyherran mielestä Java oli ihanainen narttu, jota olisi ollut aivan ihana päästä hieman nylkyttämään. Meidän höpsöläinen kuitenkin luuli mäykyn vastenhyppimisten ja päällekiipeilyjen olevan painia ja onnessaan oli mukana leikissa näykkien mäykkyherraa jaloista ja läpsien sitä omilla tassuillaan. Välillä piti viheltää peli poikki, että vanhempi herrasmies saa hieman hengähtää, mutta mukava, että Java sai uuden ystävän mäyräkoirasta. Sääli, että mäykky on kaverilla vain kylässä ja Java pelkää kuollakseen kaverin omaa koiraa...

Meillä on ollut jo useampana viikkona "poikien treenit" Lokin kanssa. Olemme tokoillet ja tehneet muuta pientä, sekä treenanneet rauhoittumista, koska Lokilla ja Javalla on samoja luonteenpiirteitä innokkuuden suhteen ja pojat onnistuvat helposti nostamaan kierroksiaan toistensa kierroksista. Treenit olemme pitäneet tässä aika lähellä sijaitsevalla hiekkakentällä. Viime viikolla kenttä oli käyttökelvoton iso vesilammikko edellispäivien lumen ja jään sulettua. Siinä sitten yritettiin miettiä olisiko jotain muuta paikkaa, johon voisimme mennä treenaamaan. Mitään järkevää paikkaa ei tullut mieleen (eikä minulla edes ollut jostain syystä treenifiilistä tuolloin), joten keksimme sitten lähteä juoksuttamaan poikia Mellunmäkeen pellolle. Kävimme hakemassa auton (ja minulle kumpparit) ja huristelimme Mellunmäkeen.

Hölmö(kö?)...

Pelto oli iso ja kurainen. Siinä sai itsekin hyvää liikuntaa, kun toista tuntia tepasteli mutapellolla molemmissa kengissä lisäpainona kilon verran mutaa. Koirienkin jalat näyttivät enemmän räpylöiltä kuin tassuilta kaiken sen mudan vuoksi, jota ne kantoivat varpaidensa välissä. Pojat menivät välillä yhdessä juosten välillä yksikseen touhuten yllättävän nätisti. Koska poikien välillä on aina välillä ollut hieman jännitteitä, katkaisimme koirien kontaktin heti, jos toinen alkon haukkumaan, ettei vain tilanne lipsahda rähinän puolelle. Hyvästä yrityksestä huolimatta yksi pieni kahakka syntyi. Syy oli kyllä täysin minun. Nakkasin Javalle namin, jota se ei saanutkaan kiinni ja sen etsimisestä tuli sitten riitaa, kun en heti tajunnut Javan hukanneen namin. Onneksi kahakassa oli enemmän ääntä kuin hammasta ja koko tilannekin oli sekunneissa ohi, kun nappasimme omamme rauhoittumaan. Muutama hetki vedettiin henkeä, päästettiin pojat menemään ja kaikki oli taas hyvin.

Hallitreenit taitavat olla nyt sitten treenattu. Huomisillalle on muuta ohjelmaa ja viimeinen varauskerta osuu joulupäivällä, joten ei tule niihin mentyä. Kiinnostusta hallipaikan jatkovaraamiseen ei porukasta löytynyt, joten voipi olla, että useamman koirakon treenit jäävät odottamaan nyt sitten kevättä ja parempia säitä. Pienimuotoisempaa ja ihan omaa treeniä toki jatketaan, mutta sinänsä harmi, että häiriömäärä vähenee. Nooh, ehkäpä kokeillaan jotain uutta. Oli hieman mietinnässä, josko pojille pitäisi tehdä joku kerta verijäljet ja katsoa, mitä ne moisesta touhusta pitävät...